Si-alueen kipu ja kuntoutus

SI-alueen kiputilat

Ristiluu-suoliluu nivel eli SI-nivel liitää lantion sekä takajalat luulliseen selkärankaan ja toimii näin ollen merkittävänä kehon voimansiirtoyksikkönä. Nivelen muodostaa nimensä veroisesti lantion suoliluu ja selkärangan jatkeena oleva ristiluu. Itse nivel on muodoltaan laakea/litteä, ja sen ympärillä on kolme tärkeää jännettä (dorsaalinen-, ventraalinen – ja interrosseus jänne). Jänteiden lisäksi lantiota ympäröivät lihakset ovat merkittävässä asemassa SI-alueen ja selkärangan toiminnassa. Hevosen kaatuessa kesken vauhdin – kohdistuu lantion alueelle valtavat voimat, joiden seurauksena voi syntyä pehmytkudosten revähtymiä sekä pahimmassa tapauksessa luunmurtumia. SI-alue voi kipeytyä myös muualla sijaitsevan kivun seurauksena. Vanhemmilla hevosilla voi esiintyä nivelrikkomuutoksia SI- nivelessä.

Yleisimmät SI- alueen oireet ovat

Lyhentynyt takajalkojen liike, hankaluudet laukannostossa ja laukkatyöskentelyssä (erityisesti liinassa). Laukkaongelmat voivat ilmetä esim. ristilaukkana tai ns. pupu-laukkana. Ratsastajan selkään hevosen takapään työskentely/työntö voi tuntua heikentyneen, eli moottori tuntuu tehottomalta. On tavallista, että satulaan liike tuntuu huonommalta kuin miltä se näyttää ulospäin. SI-alueen kipu harvoin ilmenee ontumana. Yleisempää on, että se ilmenee lievä asteisena suorituskyvyn heikkenemisenä. Hevonen voi olla hankala kengittää (haluton pitämään takajalkoja koukistettuna), hevonen voi pukitella ratsastettaessa, sekä se voi olla haluton hyppäämään esteitä. Kaatumisen seurauksena alkanut voimakas liikkumishaluttomuus, lantion toispuoleisuus, turvotus sekä kipu – voivat olla oireita lantioon kohdistuneesta traumasta.

Diagnoosiin pääseminen on monimutkaista

Diagnoosi vaatii muiden oireita aiheuttavien syiden poissulkemista, joka tapahtuu esitietojen, kliinisen tutkimuksen sekä ontumatutkimukseen perusteella. Perusteelliseen ontumatutkimukseen liittyvin puudutuksin suljetaan pois muut mahdolliset oireiden aiheuttajat. SI- alueen puuduttamista ei suositella – koska SI-alueen läheisyydessä sijaitsevan hermon puutuminen voi viedä hevosen takapään hallinnan ja kävelykyvyn hetkellisesti.

SI- nivelen tutkiminen tapahtuu klinikalla peräsuolen kautta tehtävällä ultraäänitutkimuksella. Alueen lihas- ja jännevaurioiden, sekä luisten alueiden diagnosointi tapahtuu osin ultraäänitutkimuksella, osin peräsuolen kautta ja osin pinnallisesti. Röntgen tutkimuksen mahdollisuudet alueella ovat rajalliset.

Tapaturmat

Karkeasti SI-alueen traumat voidaan jakaa kahteen. Ensisijainen traumatyyppi on ns. suora trauma (kuten kaatuminen), josta voi seurata lantion lihasten tai jänteiden venähdys- tai repeämä, tai jopa luunmurtuma. Toissijaisena traumana voidaan pitää tilannetta – jossa SI-alueen kudokset kipeytyvät muualla olevan kivun tai vamman seurauksena.

Hoito ja kuntoutus – riippuu oireiden alkuperästä

Voimakkaasti SI- alueelta kipuilevalle hevoselle eläinlääkäri voi suosittaa lepoa, erityisesti jos oireet ovat alkaneet akuutisti (esim. taustalla on kaatuminen tai muu vastaava tilanne). SI-alueen pehmytkudosvaurio tai luunmurtuma voi aiheuttaa lanneseudun epästabiiliutta, jonka vuoksi liikutusta ei suositella. Hoito aloitetaan 30-60 vrk levolla, johon yhdistetään kivunlievitys sekä suolistoa tukevat valmisteet.
Jos hevonen kävelee hyvin, sen voi tarhata pieneen pitäväpohjaiseen sairastarhaan. Karsinalevossa olevan potilaan karsinan tulisi olla riittävän suuri ja pohjan pitävä, sillä kivuliaasta vammasta kärsivän hevonen tarvitsee enemmän tilaa noustessaan ylös.

Toissijaisesti oireilevien hevosen oireet voivat olla hyvin vaihtelevat. Perusteellisella ontumatutkimuksella pyritään löytämään ja hoitamaan alkuperäinen ontuman syy (esim. hankosidevaurio). Samassa yhteydessä voidaan hoitaa myös toissijaisesti oireileva alue. Tasaisessa liikutuksessa olevan hyvä kuntoisen hevosen SI-nivelen nivelrikon oireet voivat tulla näkyviin vasta toissijaisen kivun yhteydessä. SI-nivelen nivelrikkoa esiintyy yleensä vanhemmilla hevosilla, erityisesti kookkaammilla koulu- tai estehevosilla. SI-nivelen nivelrikosta kärsivät hevoset hyötyvät tasaisesta liikunnasta ja hyvistä lämmittelyistä. Lepopäivien jälkeen ne ovat monesti selvästi huonompia. Aika ajoin ne voivat tarvita kivunlievitystä.

Lantion luunmurtumien kuntoutus ja hoito riippuu paljolti murtuman laajuudesta sekä sijainnista. Kuntoutusohjelma laaditaan aina tapauskohtaisesti.

Kaikkien SI-oireisten kuntoutus perustuu tukilihaksiston voimistamiseen

Kuntoutuksen pitkän tähtäimen tavoitteena on ylläpitää ja/tai saavuttaa vahva ympäröivä lihaksisto, joka tukee vaurioalueen epästabiiliutta ja helpottaa kipua. Tärkeässä osassa pidetään kehoa kannattelevien ns. core lihasten, eli selkä-, vatsa – ja lantion lihasten voimistamista.
Pehmytkudosvauriosta kärsivien kuntoutukseen sopivat esim. juoksuttaminen (joustoshampooneilla muodon hakeminen), vesikävely, käyntiväistöt sekä ravipuomit. Niiden avulla hevosta kannustetaan ylläpitämään normaalia takajalkojen liikerataa, mikä puolestaan vahvistaa yläraajan ja lantion pehmytkudoksia.

Ylämäki- sekä alamäki työskentelyllä voidaan aktivoida lantion-, pakaran- sekä reiden lihaksistoa. Ylämäessä aktivoituu mm. gluteus medius -lihas (kiinnittyy SI-niveleen), alamäessä ja peruuttaessa aktivoituvat (mm. iliac ja psoas lihakset). Peruutus harjoitukset voidaan aloittaa maasta käsin (pää alhaalla, alkuun max. 10- 15 askelta).

Kun hevosen kipu on hallinnassa, oheen voi lisätä fysioterapiasta tuttuja venytyksiä Selkälihaksien vahvistamisella (mm. multifidus) on positiivisia vaikutuksia myös SI-alueelle (liittyy SI-nivelen nivelkapseliin). * Katso porkkanavenytys ohjeet!

Lääkkeelliset hoidot

SI-alueen hoidossa käytetään usein paikallista kortisonilääkitystä, joka lievittää kipua. Lääkitys tehdään steriilisti ultraääniohjauksessa. Anivetin eläinlääkärit tekevät SI- alueen lääkityksiä ainoastaan klinikalla, sillä talliolosuhteissa ei voi taata riittävän puhtaita olosuhteita. Kortisoni lääkityksestä saavat apua erityisesti hevoset, joilla on kivun vuoksi hankaluuksia liikkua symmetrisesti. Lääkityksen avulla tavoitellaan tilannetta, jossa hevonen oikein liikkuessaan vahvistaa itse lihaksistoaan.
Pistoshoidon jälkeen hevonen on tallissa noin vuorokauden, haava alue suojattuna likaantumiselta. Hevosta voi kävelyttää maasta käsin.

Ensimmäinen 1,5 viikon ajan hevosta liikutetaan rauhallisesti käynnissä (porkkanaharjoitteet, peruutus maasta käsin, ympyrät, puomit). Sen jälkeen aloitetaan ravaaminen 5 min harjoitteilla (pitkä ohja, ratsastetaan eteen ja alas), kuormitusta asteittain lisäten. Noin 6-7 viikon kuluttua palataan edellisen kaltaiseen liikuntaan.

SI-alueen nivelrikosta kärsivät hevoset voivat saada apua myös bifosfonaatteista, jotka palauttavat ns. normaalin tasapainon luun resorption ja uudelleen muovautumisen välillä. Valmisteesta hyötyvät myös pitkässä karsinalevossa olevat murtumapotilaat.

Alueen kivun lievityksessä käytetään myös mesoterapiaa. Siinä injektoidaan kortisonia sekä puudutusainetta nahan alle useaan eri kohtaan pistemäisesti. Lääkityksen jälkeen seuraavat kaksi päivää hevosta liikutetaan liinassa, ilman satulaa tai ratsastajaa. Sitä seuraavat kaksi päivää liikutetaan kevyesti, viidentenä päivänä palataan normaaliin liikuntaan.

Alueen pehmytkudosvaurioista kärsivät voivat saada vesikävelyn lisäksi apua shockwave hoidosta (jänteet) sekä laser terapiasta (lihakset, jänteet).

Kortisonilääkityksen apu on lyhyt kestoinen, jonka vuoksi kuntoutuksen voimistavien harjoituksen osa on merkittävä pitkällä tähtäimellä.

Lähteet:
The International Society of Equine Locomotion Pathology Live Stream Module; The Pelvis 2021
Suomen eläinlääkäripraktikot-ry:n koulutuspäivät 2016. Hevoset: Selän ja lantion alueen ongelmat ja fysioterapia. Denoix., J.M.
http://www.newmarketequinehospital.com/sacroiliac-disease-horse/