Raviraitti 45, 20380 TURKU
02 255 0001
Ma, ke ja to: 8-20. Ti ja pe: 8-16

Hevosen pääntauti

Hevonen ähky kuva syövästä hevosesta

Hevosilla niin kutsuttua pääntautia aiheuttaa Streptococcus equi ssp. equi bakteeri. Tartunta leviää hevosilla erittäin helposti yksilöiden välillä. Englanniksi sairautta kutsutaan nimellä “Strangles”.

Miten hevonen saa tartunnan

Tartunta leviää helposti  koko tallin hevospopulaatioon pisaratartuntana sieraineritteistä tai puhjenneiden paiseiden eriteiden välityksellä  hevosten sieraimien ja hengitysteiden limakalvoille. Tartunta voi myös välittyä  välineiden kuten  harjojen , siivousvälineiden ym. välityksellä. Tartunta on yleisin nuorien hevosten parissa mutta voi esiintyä kaiken ikäisillä hevosilla.

Oireet

Yleensä kliiniset oireet ilmenevät 3-6 (14) vrk kuluessa altistuksesta. Sairastuessaan hevosille kehittyy yleisoireita kuten kuume, syömättömyys ym. Sierainerite voi vaihdella kirkkaasta märkäiseen ja jatkuu ylesesti  2-3 viikon ajan. Imusolmukkeet leuan alla turpoaa koska bakteeri hakeutuu jakautumaan nielun ja leuanalus imusolmukkeihin. Imusolmukkeen sisällä muodostuva paise puhkeaa usein ”kypsyessään” ihon läpi  leuan alle  erittäen märkää.

Hevosilla voi myös olla hengitysvaikeuksia mikäli nielussa on turvotusta nielun takaisissa imusolmukkeissa, ja näiden imusolmukkeiden puhkeaminen usein hankaloittaa taudin hoitoa ja  vaatii useimmiten  ilmapussien lukuisia huuhteluita tähystimellä.

Pääntauti harvoin johtaa hevosen kuolemaan, ja harvoissa pahimmissa tapauksissa hevonen saa yleistyneen tulehduksen elimistöön, jolloin paiseita muodostuu sisäelimiin ym.

Miten toimia jos tallilla on todettu tai epäillään hevosella pääntautitartuntaa

Sairaat hevoset eristetään muista tallin hevosista ideaalisesti niin, että hevoset eristetään sairastuneiden ryhmään, altistuneiden ja sairastuneiden hevosten kanssa yhteydessä olleisiin sekä kolmas ryhmä muodostaa terveet yksilöt, joilla ei ole todennäköistä altistusta. Terveet eläimet tulee hoitaa aina ensin, mieluummin sairaita elämiä hoitaa erilliset henkilöt suojavarustuksissa (suojahaalarit ja jalkineet ja suojahansikkaat). 

Eläinlääkäri määrää tartunnan saaneille hevosille tarvittavat lääkitykset. Osa tautiin sairastuneista jää parannuttuaan oireettomiksi kroonisiksi kantajiksi.  Antibioottihoito suositellaan ensisijaisesti niille, jotka kliinisesti sitä tarvitsevat. On tutkimusviitteitä siitä, että antibiootilla hoidetut hevoset kehittävät lyhyemmän ja heikomman immuniteetin uudelle pääntauti-infektiolle. 

Tallin hevosten liike ulkopuolisiin talleihin ja kilpailuihin tulisi pysäyttää jo, mikäli on epäilys, että tallissa on hevonen, joka on sairastunut pääntautiin. 

Tallin kaikkien hevosten lämpöä seurataan kahdesti päivässä, jotta uudet tautitapaukset havaitaan mahdollisimman nopeasti ja voidaan ehkäistä uusien tautitapausten syntyminen eristämällä sairastuneet heti oireiden ilmetessä. 

Hevosella, jolla on todettu tartunta ja sen on siitä todettu parantuneen, voivat levittää bakteeria ympäristöönsä ainakin  6 viikon ajan. Mikäli sairastuneet hevoset ovat olleet laitumella, tulisi laidun pitää vähintään 4 viikkoa tyhjillään. 

Miten tartunta varmistuu

Puhjenneiden paiseiden eritteistä saadaan usein varmistettua PCR tutkimuksilla  ja viljelyllä aiheuttajabakteeri.

Ympäristön puhdistus

Bakteeri tuhoutuu desinfektioaineista kuten kloorheksidiini, (glutaraldehydi) ja betadine(jodi) tai Virkon S.

Vastustuskyky

Hevoselle jää sairastettuaan tartunnan  lyhytaikainen immuniteetti eli suoja taudilta, mutta tämä ei ole elinikäinen. Tutkimuksissa on todettu  hevosilla 4-5 vuoden vastustuskyky  tartunnan seurauksena.

Haasteelliseksi sairauden tekee myös oireettomat kantajat jotka voi ilmapusseissaan kantaa tartuntaa useita kuukausia( tutkimuksien mukaan 10% sairastuneista jää oireettomiksi kantajiksi), ja stressitilanteessa  kuten esim.  pitkä kuljetus voi  akutisoida tartunnan ja hevonen alkaa erittää bakteeria ympäristöönsä.

Tämän vuoksi  hevosen kliinisten oireiden hävittyä  hevosten ylähengitysteiden tähystyksellä sekä ilmapussien tähystyksellä sekä näytteiden ottamisella varmistetaan se että hevonen on parantunut eikä kanna bakteeria.

Artikkelin kirjoittanut ELL Johanna Koponen, Hevosklinikka Anivet
Lähteet: Infectious Diseases of the Horse 2009, Equine Internal Medicine 2010, Evira 2014.
cross