Hevosilla niin kutsuttua pääntautia aiheuttaa Streptococcus equi ssp. equi bakteeri. Tartunta leviää hevosilla erittäin helposti yksilöiden välillä. Englanniksi sairautta kutsutaan nimellä “Strangles”.
Tartunta leviää helposti koko tallin hevospopulaatioon pisaratartuntana sieraineritteistä tai puhjenneiden paiseiden eriteiden välityksellä hevosten sieraimien ja hengitysteiden limakalvoille. Tartunta voi myös välittyä välineiden kuten harjojen , siivousvälineiden ym. välityksellä. Tartunta on yleisin nuorien hevosten parissa mutta voi esiintyä kaiken ikäisillä hevosilla.
Yleensä kliiniset oireet ilmenevät 3-6 (14) vrk kuluessa altistuksesta. Sairastuessaan hevosille kehittyy yleisoireita kuten kuume, syömättömyys ym. Sierainerite voi vaihdella kirkkaasta märkäiseen ja jatkuu ylesesti 2-3 viikon ajan. Imusolmukkeet leuan alla turpoaa koska bakteeri hakeutuu jakautumaan nielun ja leuanalus imusolmukkeihin. Imusolmukkeen sisällä muodostuva paise puhkeaa usein ”kypsyessään” ihon läpi leuan alle erittäen märkää.
Hevosilla voi myös olla hengitysvaikeuksia mikäli nielussa on turvotusta nielun takaisissa imusolmukkeissa, ja näiden imusolmukkeiden puhkeaminen usein hankaloittaa taudin hoitoa ja vaatii useimmiten ilmapussien lukuisia huuhteluita tähystimellä.
Pääntauti harvoin johtaa hevosen kuolemaan, ja harvoissa pahimmissa tapauksissa hevonen saa yleistyneen tulehduksen elimistöön, jolloin paiseita muodostuu sisäelimiin ym.
Sairaat hevoset eristetään muista tallin hevosista ideaalisesti niin, että hevoset eristetään sairastuneiden ryhmään, altistuneiden ja sairastuneiden hevosten kanssa yhteydessä olleisiin sekä kolmas ryhmä muodostaa terveet yksilöt, joilla ei ole todennäköistä altistusta. Terveet eläimet tulee hoitaa aina ensin, mieluummin sairaita elämiä hoitaa erilliset henkilöt suojavarustuksissa (suojahaalarit ja jalkineet ja suojahansikkaat).
Eläinlääkäri määrää tartunnan saaneille hevosille tarvittavat lääkitykset. Osa tautiin sairastuneista jää parannuttuaan oireettomiksi kroonisiksi kantajiksi. Antibioottihoito suositellaan ensisijaisesti niille, jotka kliinisesti sitä tarvitsevat. On tutkimusviitteitä siitä, että antibiootilla hoidetut hevoset kehittävät lyhyemmän ja heikomman immuniteetin uudelle pääntauti-infektiolle.
Tallin hevosten liike ulkopuolisiin talleihin ja kilpailuihin tulisi pysäyttää jo, mikäli on epäilys, että tallissa on hevonen, joka on sairastunut pääntautiin.
Tallin kaikkien hevosten lämpöä seurataan kahdesti päivässä, jotta uudet tautitapaukset havaitaan mahdollisimman nopeasti ja voidaan ehkäistä uusien tautitapausten syntyminen eristämällä sairastuneet heti oireiden ilmetessä.
Hevosella, jolla on todettu tartunta ja sen on siitä todettu parantuneen, voivat levittää bakteeria ympäristöönsä ainakin 6 viikon ajan. Mikäli sairastuneet hevoset ovat olleet laitumella, tulisi laidun pitää vähintään 4 viikkoa tyhjillään.
Puhjenneiden paiseiden eritteistä saadaan usein varmistettua PCR tutkimuksilla ja viljelyllä aiheuttajabakteeri.
Bakteeri tuhoutuu desinfektioaineista kuten kloorheksidiini, (glutaraldehydi) ja betadine(jodi) tai Virkon S.
Hevoselle jää sairastettuaan tartunnan lyhytaikainen immuniteetti eli suoja taudilta, mutta tämä ei ole elinikäinen. Tutkimuksissa on todettu hevosilla 4-5 vuoden vastustuskyky tartunnan seurauksena.
Haasteelliseksi sairauden tekee myös oireettomat kantajat jotka voi ilmapusseissaan kantaa tartuntaa useita kuukausia( tutkimuksien mukaan 10% sairastuneista jää oireettomiksi kantajiksi), ja stressitilanteessa kuten esim. pitkä kuljetus voi akutisoida tartunnan ja hevonen alkaa erittää bakteeria ympäristöönsä.
Tämän vuoksi hevosen kliinisten oireiden hävittyä hevosten ylähengitysteiden tähystyksellä sekä ilmapussien tähystyksellä sekä näytteiden ottamisella varmistetaan se että hevonen on parantunut eikä kanna bakteeria.