Kiropraktiikka on manuaalista terapiaa, jota voidaan käyttää useiden terveys- ja suoritusongelmien hoidossa. Kiropraktiikka keskittyy selkärangan biomekaaniseen toimintahäiriöön ja sen vaikutuksiin koko hermostoon.
Kiropraktiikka ei korvaa perinteistä eläinlääketiedettä. Se kuitenkin tarjoaa lisää mahdollisuuksia diagnostisoida ja hoitaa selkärangan ongelmia sekä biomekaanisesti tähän liittyviä lihas- ja luustoperäisiä ongelmia. Kiropraktiikan avulla voidaan usein helpottaa akuutit tai krooniset kipusyndroomat sekä tunnistaa kiputilojen aiheuttaja.
Hevosen selkäranka on hyvin monisäikeinen rakenne, jossa on luita, nivelsiteitä, lihaksia ja hermoja. Selkäranka on mukana koko elimistön toiminnassa.
Se toimii
Selkärankaan kiinnittyy suunnaton määrä lihaksia, joiden avulla ranka liikkuu. Yksittäisten nikamien liikkuvuus on hyvin pieni, mutta selkä ja niskaranka muodostavat kokonaisuutena hyvin liikkuvan rakenteen. Selkäydin sijaitsee nikamien keskellä olevassa kanavassa. Hermot tulevat selkäytimestä pareittain. Nämä spinaalihermot lähtevät pienistä nikamien väleissä olevista aukoista (intervertebral foramen IVF). Hermot huolehtivat tiedonkulusta aivojen, selkäytimen, elinten, lihasten ja muiden elimistön rakenteiden välillä. Keskushermosto tarkkailee ja valvoo kaikkea elin- ja kudostoimintaa, ja tieto kulkee vain, mikäli reitit ovat kunnossa ja toimivat.
Kiropraktiikassa lyhenne VSC (Vertebral Subluxation complex) tarkoittaa nikaman toimintahäiriötä tai fasettinivelen rajoittunutta liikkuvuutta. Jos hevosella on VSC, selkärangan normaali liikkuvuus ja joustavuus heikkenevät tai häviävät. Tämä johtaa jäykkyyteen ja lihasjännityksiin. Kahden nikaman välisen liikkuvuuden väheneminen tai muuttuminen vaikuttaa hermoratoihin, jotka kulkevat näiden nikamien välisistä aukoista (IVF intervertebral foramen). Toiminnan häiriintyessä hermojen välittämän tiedonkulun muuttuminen johtaa elintoimintojen, lihasten toiminnan ja koordinaation häiriintymiseen.
Jokainen liike, hännän pieni heiluttaminen tai piaffin suorittaminen kouluratsastuksessa vaatii suuren määrän lihastoiminnan synkronointia. Jos lihasten toimintaa ohjaavien hermosäikeiden toiminta häiriintyy, seuraa eriasteisia koordinaatio-ongelmia. Pienet häiriötilat voivat ehkä vain estää hevosen huippusuorituksen. Koordinaatiohäiriön seurauksena tulevat virheliikkeet taas vaurioittavat muita raajan niveliä ja jänteitä sekä nivelsiteitä. Hevonen, jolla on VSC eli nikamien välisen liikkuvuuden häiriötila muuttaa liikkumistaan ja kehon asentoa välttääkseen kipua. Tästä seuraa mekaanisia jännitteitä rangan muihin osiin ja raajoihin, ja sen seurauksena hevosen fysiikka ja suorituskunto heikkenevät.
Hevoset altistuvat päivittäin tilanteille, jotka voivat altistaa fasettinivelten toimintahäiriöille selkärangassa. Esim traumat; jossa hevonen liukastuu tai jopa kaatuu, pitkät kuljetukset ym.
Hevoset, joilla on fasettinivellukkoja (VSC), voivat oireilla monella eri tavalla. Kipu on kuitenkin yleisin oire. Hevonen näyttää kivun kehon asennon muuttamisella tai kieltäytymällä työstä. Kipureaktio muuttaa hevosen liikeratoja ja raajojen asentoja. Tästä taas seuraa muita ongelmia kuten niveliin kohdistuvat muutokset.
Seuraavat oireet ovat tyypillisiä:
Selkänikamien fasettilukkotilat vaikuttavat lihasten koordinaatioon ja hevosen liikkuvuuteen. Suorituskyky alenee.
Näkyviä oireita ovat
Nikamalukot estävät tiedonkulkua nikamien välisistä aukoista kulkevista hermoradoista selkäytimestä muualle elimistöön. Koska informaation pitää kulkea ihoon, rauhasiin, verisuoniin jne. voidaan havaita seuraavanlaisia neurologisia muutoksia:
Kun diagnoosi on varmistettu, kiropraktiikkaan koulutettu eläinlääkäri pyrkii korjaamaan selkärangan virheliikkeitä ja asentoa sekä palauttamaan nivelten liikkuvuuden.
Asentoa oikaistaan nopealla, lyhyellä painalluksella nivelten liikkeen suuntaisesti. Tämä on täsmällinen, hyvin nopea liike, jossa käytetään hyvin vähän voimaa. Hoito liikuttaa kohdeniveltä normaalin liikeradan yli rikkomatta anatomisen kestävyyden rajoja. Kädet laitetaan suoraan ongelmanikaman päälle (joka on aikaisemmin määritelty tutkimuksessa). Vain toimintahäiriöisiä nikamia käsitellään. Vaikka hevosten selkärangan päällä on paljon lihasmassaa, selkärangan nikamavälit ovat joustavia eikä niiden käsittelyssä juurikaan tarvita voimaa. Nivelsiteet eivät kärsi, kun käytetään oikeaa tekniikkaa.
Selkärangan ”suoristaminen” hännästä tai jaloista vetämällä on ”epätäsmällisempi” hoito, koska se vaikuttaa myös moniin muihin niveliin ennen kuin vaikutus yltää todelliseen ongelmakohtaan (esim. takajalkaa vipuna käytettäessä liike vaikuttaa myös vuohisniveleen, kintereeseen, takapolveen ja lonkkaniveleen). Epätäsmällinen käsittely voi väärin toteutettuna vahingoittaa nivelsiteitä ja niveliä. On tärkeää suosia turvallisia hoitomenetelmiä.
Täydellinen raajojen nivelten ja leukanivelen kiropraktinen hoito sisältää sekä tutkimuksen että tarvittavan hoidon.
Miten monta hoitoa hevonen tarvitsee?
Kysymykseen ei ole yleistä vastausta: jokainen tapaus on arvioitava yksilöllisesti, potilaskohtaisesti. Useimmiten ongelman poistamiseen tarvitaan enemmän kuin yksi hoitokerta. Kiropraktisen hoidon tavoitteena on vahvistaa liikkuvuutta ja hoitaa selkärangan neurologista häiriötilaa. Sen jälkeen lihasten ja nivelsiteiden tehtävänä on tukea selkärankaa ja säilyttää uusi, korjattu asento. Prosessia ja kiropraktikon roolia siinä voi verrata hampaiden oikomiseen ja hammaslääkärin tehtävään. Hammaslääkäri asettaa oikomisraudat hampaisiin, säätää ja korjaa niiden asentoa säännöllisesti, kunnes hampaiden asento on oikea. Kiropraktikko sopeuttaa selkärankaa palauttaakseen nivelten normaalin liikkuvuuden. Toimenpide voidaan joutua toistamaan useita kertoja ennen kuin keho on sopeutunut normaaliin liikkeeseen ja lihakset ja nivelsiteet tukevat ja ylläpitävät tätä liikettä.
Useimmilla hevosilla näkyy selkeää paranemista jo 1 – 4 hoitokerran jälkeen. Kroonistuneet ongelmat vaativat usein pitkäaikaisempaa hoitoa, kun taas akuutit ongelmat saattavat ratketa nopeammin.
Miten selkäongelmia tunnistetaan?
Kiropraktikkoeläinlääkäri on koulutettu tunnistamaan ja hoitamaan nikamaongelmia. Myös ratsastajat, valmentajat ja omistajat voivat tarkkailla hevostensa selkärangan mahdollisia ongelmia. Selkärangan tutkiminen on myös ostotilanteessa yhtä tärkeää kuin tutkia hevosen jalat.