Syksy on tyypillistä aikaa suoliston hiekkakertymien aiheuttamille ähkyille. Hiekkaa tai muuta maa-ainesta kuten savea tms. hevoset voivat saada suolistoonsa vahingossa syödessään maasta rehuja tai syödessään laitumella viimeisiä ruohotupsuja, mutta osa hevosista myös toden teolla syö hiekkaa. Tyypillisesti suoliston hiekkakertymä aiheuttaa eritasoisia ähkyoireita. Myös epämääräiset syyt kuten haluttomuus liikkua, kiukkuisuus, vaisuus, yleinen laihtuminen ja huonokuntoisuus voivat kertoa hiekasta. Osalla hevosista hiekka voi aiheuttaa ripulia. Lieviä hiekan aiheuttamia ähkyoireita ovat lisääntynyt makoilu, vaisuus ja ruokahalun muutokset. Suuret hiekkakertymät voivat aiheuttaa rajuakin kipuilua ja pahimmassa tapauksessa jopa leikkausta vaativan ähkyn.
Ainoa varma keino hevosen suoliston hiekkakertymän diagnosointiin on vatsaontelon pohjaosan röntgenkuva. Monille tuttu ns. hanskatesti, ei ole luotettava. Hanskatestissä muovihanskaan laitetaan muutama kakkapallonen ja vettä ja sekoituksen jälkeen hanska laitetaan roikkumaan. Vähän ajan kuluttua hanskaa tunnustelemalla voi havaita hiekkaa vajonneena hanskan alaosiin. On muistettava kuitenkin, että jos hevoselle on suolistossaan tiivis hiekkakertymä, siitä ei välttämättä irtoa hiekkaa niin että se näkysi testissä. Toisaalta taas se, että hiekkaa kertyy hanskan pohjalle ei kerro mitään suoliston hiekan määrästä. Joskus hiekan aiheuttamia suolistoääniä voi kuulla. Jos hevonen kuitenkin stressaa tai on kivulias, suolistoäänet kuuluvat yleisestikin huonommin. Ultraäänellä voi myös mahdollisesti havaita suolistossa hiekalta vaikuttavaa sisältöä, mutta ultraäänelläkään ei pysty sanomaan mitään hiekkakertymän koosta.
Hiekanpoistoon on olemassa useita erilaisia kotikäyttöön sopivia psylliumvalmisteita, jotka kuljettavat hiekkaa pois suolistosta. Jos hiekkakertymä on suuri, eläinlääkäri voi letkuttaa hevoselle psylliumia suurempia määriä nenämahaletkun kautta. Tämä tapahtuu yleensä klinikkahoidossa, sillä hiekanpoistoa on tehtävä yleensä useampana päivänä peräkkäin ja kuurin jälkeen on suositeltavaa ottaa kontrolliröntgenkuva hiekan poistumisen arvioimiseksi. Hiekanpoistohoito en tehokkain kun letkutuksiin yhdistetään vielä magnesiumsulfaatti, joka vie nestettä suoleen. Hiekkahoidoissa on muistettava, että etenkin suuren hiekkamassan lähtiessä liikkumaan suolistossa, hevoset saattavat kipeytyä. Tämäkin huomioiden on hyvä, että hevonen on klinikkahoidossa ja sen oireilua voidaan hoitaa nopeasti tilanteen vaatimalla tavalla. Vakavissa tapauksissa hevosen akuutti ähky on ensin hoidettava ja vasta tämän jälkeen aloitetaan hiekanpoisto.
Hiekan syöminen vahingossa voidaan estää tai vähentää antamalla ruuat ulkona aina astioista ja heinät heinätelineestä. Edelleenkään ei tiedetä miksi osa hevosista syö hiekkaa tarkoituksella. Esimerkiksi teoriaa jostain kivennäisaineen puutoksesta ei ole vielä pystytty todistamaan. Ahneudellakin saattaa olla asiassa jotain tekemistä, sillä hiekansyöminen on yleistä etenkin suomenhevosilla ja poneilla. Hiekkaa syöviltä hevosilta yritetään estää hiekansyönti esimerkiksi järjestämällä tarhaan vapaa heinäruokinta. Jos hevosen heinämäärää on tarvetta rajoittaa voidaan käyttää apuna esimerkiksi pienisilmäisiä heinäverkkoja. Tällöin hevonen saa vähemmän heinää syötyä, mutta sillä riittää tekemistä. Jos tämäkään ei auta on hevosella pidettävä tarhassa koppaa päässä ja silloin sen ruokailu on järjestettävä muuten. Tarhan voi myös päällystää esim. hakkeella, jos tämä on mahdollista. Psylliumkuureja voi antaa kotona terveelle ja kivuttomalle hevoselle myös ennaltaehkäisevästi kuuriluontoisesti esimerkiksi syksyisin ja keväisin hiekka-aikaan jos epäilee hevosellaan olevan hiekkaa. Kuitenkin jos hevonen on normaalista poikkeava tai kipuilee, on otettava yhteys eläinlääkäriin!
Artikkelin kirjoittanut: ELL Minna Viitasaari, Hevosklinikka Anivet