Irtopalat ovat osteokondroosin aiheuttamia luuston kehityshäiriöitä. Ne ovat nuorille hevosille tyypillisiä. Nykyään varsojen röntgenkuvaus on jo lähes rutiinia, samoin kuin irtopalojen leikkaukset.
Osteokondroosi on kasvavan rustosisäisen eli endokondraalisen luutumisen häiriö. Osteokondroosia tavataan yleensä kolmea eri muotoa: Kystat, rustovauriot ja irtopalat.
Osteokondroosissa kasvurustoissa rustosolujen lisääntyminen on häiriintynyt. Normaalia määriä verisuonia ei muodostu eikä luutumista tapahdu. Rusto muodostuu paksummaksi ja alueelle muodostuu kuolio, josta irtoaa paloja. Mikäli irronnut pala kalkkeutuu, muodostuu ns. irtopala.
Osteokondroosiin johtavia syitä on monia, mm. perinnöllisyys, ruokinnalliset tekijät, ympäristötekijät. Kuitenkin yksi suurimmista syistä osteokondroosin muodostumiseen on varsojen nopea kasvu yhdistettynä vahvaan ruokintaan. Tärkeää ruokinnassa on kalsiumin ja fosforin oikea suhde. Liikunnan määrä on tärkeää kasvavalle hevoselle, sillä liikunta edistää luunmuodostusta ja kivennäisaineiden kulkeutumista luihin.
Irtopaloja löydetään yleisesti kinnernivelistä, mutta myös takapolvissa sekä vuohisissa todetaan irtopaloja. Kintereissä tyypillinen paikka irtopaloille on koipiluun keskiharjanteessa. Kinner oireilee usein voimakkaana täyttymisenä ja jossain tapauksissa ontumana.
Vuohisen irtopalat muodostuvat nivelen etu-tai takapinnalle. Takapinnalla olevaa irtopalaa kutsutaan Birkeland-irtopalaksi. Nämä palat ovat usein sisäpuoleisen nuljuluun alla. Näiden irtopalojen muodostumiseen on osa tekijä rakenteella. Nuljuluista kiinnittyvät siteet vuohisluun yläreunaan ja sen repeytymisen johdosta pala vuohisluuta voi irrota. Täyttä varmuutta ei kuitenkaan voida sanoa, onko Birkeland aina traumasta johtuva vaiko ns.perinteinen osteokondroosi. Vuohisen etupinnalla olevat irtopalat ovat usein traumasta johtuvia (esim.nivelen vääntyminen) ja enemmän niitä esiintyy etujaloissa.
Nykyaikainen hoitomenetelmä on poistaa kirurgisesti irtopalat nuorilta hevosilta. Vanhemmilta, jo kilpailevilta hevosilta ei automaattisesti tarvitse irtopaloja operoida. Tällöin on tärkeää diagnostillisin puudutuksin selvittää ontuman syy.
Artikkelin kirjoittanut: ELL Jenni Rauman, Eläinklinikka Anivet, Turku