Mahahaava on yleinen sairaus hevosilla. Sitä esiintyy kaikilla hevosilla, eniten kilpailevilla hevosilla mutta myös siitostammoilla, varsoilla ja lepohevosilla.
Mahahaavan oireita ovat mm. haluttomuus, kiukuttelu, huono suorituskyky, huono yleiskunto, ruokahaluttomuus, ähky. Aikuisella hevosella ripuli tai laihtuminen hyvästä ruokahalusta huolimatta on harvoin mahahaavan oire. Oireet voivat usein olla niin epämääräisiä, että mahahaavaa ei aina osata epäillä.
Mahahaavalle altistavia tekijöitä ovat mm. hevosen rotu (laukkahevoset), hoitokäytännöt ja niihin liittyvä stressi (yksinolo, tarhaustilanteet esim. yksin tai tarhauksen puute, vedensaannin puute), ruokinta (runsas väkirehuruokinta, pieni heinämäärä, harvat ruokintavälit) ja liikutus (rasitus ja sen kesto).
Mahahaava diagnosoidaan mahatähystyksellä, jota varten hevosen pitää paastottaa 16 h. Mahahaavaepäilyssä tähystys on tärkeää, jotta voidaan arvioida mahahaavan vakavuus ja tyyppi. Kontrollitähystys on tärkeää, jotta varmistetaan lääkitysten teho ja mahahaavan paraneminen.
Hevosen mahahaavat voidaan jakaa kahteen erilaiseen tyyppiin eli mahan sarveisosan ja rauhasosan haavaumiin. Näiden haavaumien synty ja hoito ovat erilaisia.
Mahan sarveisosan haavaumat on tutkittu ja tunnettu sairaus. Mahalaukun sarveisosa suojautuu mahahapolta mahassa olevan rehumassan suojatessa sen seinämää. Sarveisosa kestää myös hapon suoraa vaikutusta kunnes mahalaukun pH laskee alle 4, jolloin mahanesteen happamuus rikkoo sarveisosan pintaa. Mahanesteen pH:n laskuun vaikuttaa suolahapon tuotto ja väkirehuruokinnan aikaansaama haihtuvien rasvahappojen synty. Rasitus altistaa sarveisosan haavaumille, sillä tällöin mahanesteen pH laskee lisää. Lisäksi hevosen liikkuessa mahanesteen pinta nousee ylemmäs, jolloin mahaneste pääsee kosketuksiin sarveisosan kanssa etenkin jos mahalaukku on tyhjä. Hevosen maha tuottaa suolahappoa koko ajan, koska hevonen luonnostaan laiduntaa 18 tuntia vuorokaudessa.
Mahalaukun sarveisosan haavaumia hoidetaan neutralisoimalla mahalaukun pH:ta. Omepratsolilääkitys on erittäin tehokas ja varma tapa hoitaa haavaumat eikä muita tukivalmisteita yleensä tarvita kuurin aikana. Hoitokäytännöt ja tukivalmisteet ovat tärkeitä jatkossa lääkityksen loputtua. Sarveisosan haavaumia voi estää vapaalla heinäruokinnalla/pienillä ruokintaväleillä ja pienentämällä väkirehuista saatavaa hiilihydraattimäärää. Ennen liikuntaa on hyvä antaa pieni heinämäärä, jotta mahassa on suojaava suojaava heinämassa. Rehumassa ja sylki puskuroi hapon vaikutusta. Vettä tulisi olla jatkuvasti tarjolla. Öljyruokinnalla saattaa olla limakalvoa suojaava vaikutus
Mahalaukun limakalvon haavaumien synty on huonommin tunnettu. Nykytiedon mukaan limakalvon puolustusmekanismit pettävät, jolloin happo pääsee kosketuksiin limakalvon kanssa aiheuttaen haavoja. Haavojen paraneminen omepratsolilääkityksellä on tutkimusten mukaan huonoa, joten usein joudutaan köyttämään useita valmisteita yhtäaikaisesti ja silti haavauminen paraneminen kestää useita viikkoja tai jopa kuukausia.
Yleinen suositus on ollut vapaa heinäruokinta mahahaavan hoidossa ja ehkäisyssä. Vaikka tämä suositus on edelleen toimiva mahahaavan ehkäisyssä, hoidon aikana tämä ei kuitenkaan toimi, koska omepratsolin imeytyvyys on erittäin huonoa jos maha on täysi. Nykysuositus on antaa omepratsoli aamulla yön yli (8-10h) kestävän paaston jälkeen ja noin tunti ennen aamuruokaa.
Omepratsolin lisäksi voidaan käyttää myös muita valmisteita. Näitä ovat esimerkiksi ihmisten lääkkeet sukralfaatti-, ranitidiini-, esomepratsoli- ja misoprostolilääkitys.
Markkinoilla on täydennysrehuvalmisteita, joita voidaan syöttää jatkuvasti tai kuureina stressitilanteissa esimerkiksi Pronutrin ja Ekygard.
