Karies on ruokintaan, ikään, olosuhteisiin ja yksilöllisiin ominaisuuksiin liittyvä hammassairaus. Hevosen sylki on luontaisesti hieman emäksinen. Syljen tehtävä on neutralisoida happoja sekä suussa että mahalaukussa. Korsirehun riittävä pureskelu pitää yllä riittävää syljen tuotantoa, ja sitä kautta tehostaa syljen neutralisoivaa vaikutusta. Kariekseen sekä diasteemoihin liitettyjä oireita ovat: mm. huono kuolain tuntuma, heinäpallojen tiputtelu, haju suusta, headshaking tyyppiset oireet ratsastettaessa jne.
Hevosen hammasrakenne poikkeaa merkittävästi esim. ihmisen, koiran tai kissan hammasrakenteesta, sillä niiden hampaiden ulkopintaa peittää vahva kiille- materiaali toisin kuin hevosilla. Hevosten kiille löytyy hampaan sisärakenteen poimuista ja sen esille työntyminen aiheuttaa ns. piikkejä, joiden liiallisia terävyyksiä tasoitetaan hampaita raspattaessa. Hampaan ulommainen pinta on valtaosin pehmeämmän sementin peittämä, minkä vuoksi karies voi edetä otollisissa olosuhteissa nopeasti.
Lyhentynyt karkearehun syönti aika, lisääntynyt väkirehujen määrä, sokeria sisältävien makupalojen ja muiden lisärehujen tiheä annostelu sekä sokeripitoinen heinä voi lisätä suun happohyökkäystä. Happohyökkäyksessä suun normaalit bakteerit alkavat käyttämään sokeria ravinnokseen ja bakteereiden määrä lisääntyy. Sen seurauksena suun pH happamoituu ja hampaiden pinta syöpyy. Karieksella altistavia tekijöitä ovat mm. erilaiset purennan häiriöt, hampaiden vaihtuminen/siihen liittyvät häiriöt, hammashuollon laiminlyönti sekä ruokinta.
Periferinen karieksen eli hampaan ääreisosien hammasmädän esiintyvyys on n. 51-91% (Rawlinson,2023). Hampaan normaalisti kaunis kermaisa sementtipinta muuttuu karieksen seurauksena epätasaiseksi, tummaksi ja voi näyttää ns. hiiren nakertamalta. Edetessään periferinen karies voi vaarantaa koko hampaan terveyden. Periferinen karies voi johtaa kiillevaurioihin, diasteemojen syntyyn (hammasvälien rehukertymä), levitä purupinnoille, tulehduttaa hampaan kiinnityskudokset ja levitä hampaan sisärakenteisiin.
Infundibula on ylähampaiden keskellä parillisena esiintyvä pussimainen rakenne. Infundibula on nuorella jopa 9 cm syvä ja se kuluu hampaan mukana. Infundibula on täyttynyt samalla pehmeällä sementillä kuin hampaan ulkopinnat. Sen vuoksi ylähammas on alahammasta alttiimpi purupinnan kariesmuutoksille. Rehu pakkaantuu karieksen syövyttämään kuoppaan, bakteerikäyminen aiheuttaa lisää syöpymää ja tulehdus voi levitä hampaan syvempiin rakenteisiin. Iäkkäillä hevosilla ilmenee runsaammin infundibuloiden kariesmuutoksia, esiintyvyys 45-100% (Rawlinson,2023). Harvinaisissa tapauksissa voi ilmetä myös infundibuloiden hypoplasiaa eli alikehitystä.
Diasteema on rehua keräävä puruhammasväli. Hammassairaus on erityisen kivulias ja se voi johtaa pahimmillaan hampaan kiinnityskudosten tulehdukseen, hampaan sisärakenteiden tulehdukseen ja jopa hampaan ennen aikaiseen irtoamiseen. Syntymekanismin taustalla voi olla purentamekanismin muutokset (kipu), purennan virheet, rakenteelliset ominaisuudet (esim. ylimääräinen hammas), kilpaileva hammassairaus (esim. karies), ikää liittyvät syyt (hampaiden vaihtuminen, iäkkään hevosen hammaskruunun rakenne), hampaan lohkeama tai poisto tai muu suun alueen kipu. Diasteemojen esiintyvyys on 29-60% (du Toit, 2012). Diastemoja esiintyy runsaammin miniatyyriroduilla sekä täysverisillä.
Diasteemoja ja kariesta kontrolloidaan ja hoidetaan säännöllisesti eläinlääkärin toimesta. Hammasvälit ja infundibulat puhdistetaan mekaanisesti rehusta ja huuhdellaan puhtaaksi. Purentaa voidaan optimoida, eli korjata ongelmia, jotka voivat edesauttaa karieksen ja diastemojen syntyä. Suositeltava hammasterveyden seurantaväli on noin 3-6 kk, löydöksistä riippuen. Vaativammat jatkotoimenpiteet vaativat klinikkahoitoa.
Ruokinnassa tulisi kiinnittää huomiota erityisesti korsirehun laatuun ja annostelutiheyteen. Silmämääräinen korsirehun laadun arviointi ei korvaa rehuanalyysiä. Väki-/lisärehuja kannattaa tarkastella ja huomiota tulisi kiinnittää erityisesti rehujen sisällysluetteloon, lisärehujen todelliseen tarpeeseen, annostelutiheyteen sekä koostumukseen. Hevoskohtaisia ruokinta-asiantuntijoiden ruokintasuunnitelmia kannattaa hyödyntää. Lisäherkut (leipä, sokeri, omena, heppanamit tms.) kannattaa jättää antamatta. Suun terveyttä voidaan parantaa säännöllisellä suun huuhtelulla kotitallilla. Suun huuhtelu tulisi tehdä riittävän suurella huuhteluruiskulla, jolloin saadaan huuhtelu kohdistettua ongelma-alueelle riittävällä paineella. Ennaltaehkäisy on kaikkein paras karieksen hoito.
“In human dental caries management, the approach is shifting away from restorations, toward looking for the causal factors and focusing on preventative measures “. (Jackson, K. 2023).
Lähteet:
