Hengitystiesairaudet yleistyvät voimakkaasti talviaikaan, korreloiden hengitysilmamuutosten kanssa. Hevosen yleisimmät hengitystieoireita aiheuttavat infektiiviset sairaudet Suomessa ovat influenssavirus, herpesvirus, rheo- ja rhinovirukset, virusarteriitti, pääntautibakteeri ja coronavirus. Ympäristöärsykkeitä ovat heinäpoly, kuivikepöly ja kosteus.
Talvella ilmanlaadun huonontumista aiheuttavat lisääntynyt kosteus ja ammoniakkipitoisuus, kun ovia pidetään suljettuina. Tautien tarttuvuus lisääntyy, ja hengitysteiden ärsytys kasvaa. Liikunnallinen rasitus kylmässä ilmassa kasvattaa stressiä ylähengitysteille, jolloin hevosen oma puolustuskyky laskee, altistaen herkemmin infektiosairaudelle.
Infektiivisten hengitystietautien kliiniset oireet ovat yskä, kuume, sierainvuoto, jalkojen turvottelu ja alentunut yleisvointi. Harvinaisissa tapauksissa, kuten herpesvirus, voi tulla neurologisia oireita. Bakteeritulehduksiin valitaan antibioottihoito. Virusinfektioihin ei ole täsmälääkettä, vaan hoito on oireenmukainen. Hyvä hygienia on tärkeä tartuntojen välttämiseksi.
Astma on krooninen tulehduksellinen hengitystiesairaus, joka ei ole viruksen tai bakteerin aiheuttama. Suomen oloissa tämä astma on lähes poikkeuksetta seurausta pitkäaikaisesta altistumisesta pölylle. Toistuvilla virusinfektioilla ja astman synnyillä saattaa myös olla yhteys.
Aiemmin astmasta on hevosilla käytetty termistöjä RAO (recurrent airway obstruction), IAD (inflammatory airway disease) ja COPD (chronic obstructive pulmonary disease). Nykyään näitä pidetään astman eri asteina. Puhutaan lievästä, keskivaikeasta ja vaikeasta astmasta. Syyt hakeutua hengitystietutkimukseen ovat akuuttioireiden lisäksi esim. pitkään jatkunut yskä tai sierainvuoto, alentunut rasituksen sieto tai puuskuttelu.
Hengitystiet tutkitaan tähystämällä, ultraäänellä ja rtg-kuvaamalla. Hengitysteistä voi ottaa näytteitä, yleisimpänä BAL- eli bronkoalveolaarinäyte tai trakealimanäyte, harvemmin biopsia.
Astmaa sairastavalla hevosella ensisijainen lääkehoito on kortisoni. Tämän lisäksi hengitysteitä avaava ja limaa irrottava lääkitys. Inhaloitavan kortisonin sivuvaikutukset ovat pienimmät. Hevosen on suostuttava astmapiippuun, jotta lääkitys onnistuu. Osa yksilöistä pelkää astmapiippua ja sen ääntä. Suun kautta annettava kortisoni on tehokas ja helppo annostella. Sivuvaikutusriskit, kuten kaviokuume, ovat isommat.
Hengitystieoireiselle hevoselle pölyaltistuksen minimoiminen on ensiarvoisen tärkeää. Talliin tulee järjestää hyvä ilmanvaihto. Osa astmaatikoista vaatii jatkuvan ulkona olemisen eli pihatto-olosuhteet. Laidunastma on eri tautikuva.
