Nimi IRAP tulee sanoista Interleukiin Reseptori Antagonisti Proteiini.
Interleukiinit ovat tulehdusvälittäjäaineita, jotka ylläpitävät tulehdusta nivelessä. Tulehdus vaurioittaa hiljalleen niveltä ja nopeuttaa siten nivelrikon etenemistä. Niveltulehduksen hoitaminen on nivelrikon hoidossa tärkeätä.
Perinteisesti nivelrikon hoitoon on käytetty tulehduskipulääkettä, kortisoni- tai natriumhyaloronaatti-injektioita, suun kautta annettavia lisäravinteita mm. kondroitiinisulfaattia tai glukosamiinia.
IRAP tarkoitus on estää, poistaa tulehdusta ylläpitävät välittäjäaineet nivelestä ja sen kasvutekijät pyrkivät korjaamaan niveleen jo kehittyneitä vaurioita. Hoitavan ominaisuuden vuoksi IRAP kuuluu kantasoluhoidon ja verihiutalerikasteen (PRP) tavoin ns. regeneratiivisiin hoitoihin, jotka siis auttavat elimistöä uudistumaan. Kortisoni-injektiot vähentävät tulehdusta tehokkaasti, mutta se ei korjaa niveltä. Kipulääkkeet poistavat kipua ja osittain myös tulehdusta, mutta eivät myöskään korjaa vaurioita.
Anivetissa hevosesta otetaan 60 ml verta nk. IRAP ruiskuun. Verenoton jälkeen ruiskua inkuboidaan 37°C lämpötilassa 24 h ajan. Tämän jälkeen veri sentrifugoidaan ja seerumi osuus verestä otetaan talteen.
Seerumissa on aktivoituneita tulehduksen estäjäaineita jotka inisoidaan tulehtuneseen niveleen 8-10 päivän välein 2-5 kertaa. Seerumi, jota ei käytetä ensimmäisellä kerralla säilyy 6 kk pakkasessa, jolloi sitä voidaan käyttää myöhäisemmässä ajankohdassa.
PRP eli platelet rich plasma, verihiutalerikas plasma, nykyisin käytetään myös nimikettä ACP eli Autologous Conditioned Plasma.
Ideana PRP hoidoissa on että verihiutaleiden erittämät omat kasvutekijät edistävät paranemista. Kasvutekijät houkuttelevat paikalle ligamentti ja jännekudoksessa fibroblasteja ja lisäävät kollageenisynteesiä, joiden avulla pyritään optimoimaan paranemista fysiologisesti. Klinikalla on käytössä Arthrexin ACP systeemi.
Verihiutaleissa on mm. seuraavia kasvutekijöitä jotka tiedetään osallistuvan pehmytosakudosten paranemiseen kuten: insuliininkaltainen kasvutekijä (IGF-I), verisuonen endoteelikasvutekijä (VEGF), verihiutalekasvutekijä (PDGF), transforvoima kasvutekijä (TGF). Kasvutekijöitä kuten osteokalsiini (Oc) ja fibronectiini (Fn) ym. tiedetään osallistuvan luun sekä rustokudoksen paranemiseen erittyy myös aktivoiduista verihiutaleista.
Hevosesta otetaan verta ja veri sentrifugoidaan, jolloin saadaan erotettua plasma ja siinä olevat verihiutaleet. Verihiutalerikas osa verta otetaan talteen. Jänne tai ligamenttivammoissa verihiutaleplasma injektoidaan ultraääniohjauksessa vaurioalueelle rauhoituksessa. Tutkimuksissa on todettu jännekudoksen olevan biomekaanisesti vahvempi 6 kuukautta loukkaantumisesta verrattuna keittosuolaliuoksella (verrokkiryhmä) hoidettuun jännevaurioon. PRP on myös entistä enemmän käytössä nivelten sisäisissä lääkityksissä, jossa tutkimuksissa on PRP:llä todettu olevan kipua ja tulehdusta lievittävää vaikutusta.
Hoitoja yleensä tehdään 1-3 kertaa 2 viikon välein.
Jännevauriot ovat yleisiä urheiluhevosilla ja niitä tavataan niin etu- kuin takajaloissa. Jännevammassa hevonen saattaa ontua ja kohta jänteessä olla turvonnut. Alueella saattaa myös olla puristusarkuutta. Ensiapu jännevammalla on kylmä, lepo ja tulehduskipulääke. Jännevamman laajuus arvioidaan klinikalla ultraäänitutkimuksessa. Tuoreeltaan vamman kohdalle kertyy runsaasti nestettä ja verta, minkä vuoksi heti jalan ultraamista ei suositella. Muutaman päivän kuluttua saadaan luotettavampi kuva vauriosta.
Jännekudos kasvattaa vauriokohtaan arpikudosta. Arpi itsessään on tyypin III kollageenia, mikä on kyllä vahvaa, mutta ei jousta. Normaali jännekudos on tyypin I kollageenia, jolla on hyvä joustavuus. Tämän vuoksi hevosen jännevauriot tulevat yleisesti arpikudoksen ympärille. Kantasoluhoidon tarkoituksena olisi viedä vaurio alueelle kantasoluja, jotka pystyvät erikoistumaan jännesoluiksi. Tuloksena olisi normaali jännekudos arpikudoksen sijaan.
Kantasoluja saadaan luuytimestä ja rasvasoluista. Evo- stem kantasoluhoidossa hevosen lautasilta otetaan rasvakudosta, joka lähetetään laboratorioon kantasolujen erittelyyn. Soluja viljellään viikko ja tämän jälkeen ne siirretään hevoseen hoidettavalle alueelle.
Kantasoluhoidossa olisi suositeltavaa päästä aloittamaan hoito viimeistään 2 viikon kuluessa. Jos kyseessä on vanha vamma arpikudoksella, kantasoluhoito ei ole niin tehokasta.