Hevosen lihaksia ja sen ns. asentotuntotietoutta voidaan vahvistaa perinteisillä ”porkkanavenytyksillä”, joissa hevonen joutuu sekä venyttämään että jännittämään selkä- ja vatsalihaksiaan vuorotellen. Sivusuuntaisissa venytyksissä toisen puolen lihaksisto venyy ja toisen puolen supistuu.
Porkkanajumppa lisää hevosen liikkuvuutta ja notkeutta ja samalla omistaja oppii huomaamaan mahdolliset jäykkyydet tai puolierot. Venytyksiä tehdessä on tärkeää, että hevonen tekee ne rauhallisesti ja oikein, eikä esim. lintsaa liikkumalla, syöksy porkkanan perään tai lähde pyörimään. Yksi venytys tulisi pitää 5 sekuntia ja sen jälkeen palkita hevonen pienellä porkkananpalalla. Taivutuksissa sivulle hevosen korva ja turpa pyritään pitämään samassa linjassa, ettei hevonen lähde tekemään taivutusta päätään kiertäen.
On todettu, että alla mainituilla liikkeillä saadaan hevosen selkärankaa tukevaa lihasryhmää, nk. multifiduslihaksia, vahvistettua. Multifiduslihakset muodostavat tärkeän selkärankaa tukevan lihasryhmän, jonka on todettu olevan myös ihmisillä yksi tärkeimmistä lihasryhmistä, mikä täytyy selkävamman jälkeen saada vahvistettua, jotta selkävamma ei uusisi.
Karsinalevossa olevilla hevosilla on todettu 3 kuukaudessa selkeä ero multifiduslihasten vahvuudessa, kun harjoituksia tehtiin 5 kertaa/asento ja 5 kertaa viikossa.
Turpa rintaan (kuva 1)
Turpa etupolvien väliin (kuva 2)
Turpa etuvuohisten väliin (kuva 3)
Turpa sivulle satulavyön kohtaan (kuva 4)
Turpa sivulle kylkeen lonkkakyhmya kohti (kuva 5)
Turpa sivulle kintereeseen (kuva 6)
Lantion koukistus aktivoimalla kuvassa nähtävää aluetta (kuva 7a +7)
Vastavenytys, jossa niskaa ojennetaan (kuva 8)
Perjantaina 2. helmikuuta 2018 klo 18 Metsämäen raviradalla
Klinikkamme eläinlääkärit tekevät myös tallikäyntejä.
Tallikäynneillä tyypillisimpiä tutkimuksia ovat perusterveydenhuollon käynnit, ontumatutkimuskontrollit ja muut pienet toimenpiteet. Näiden hoitamiseen ei tarvitse välttämättä klinikkaolosuhteita, jolloin hevosen ei tarvitse matkustaa klinikalle, vaan me voimme tulla tallille.
Myös äkillisten sairaustapausten, kuten ähkyjen ensiapu, kaviokuume-epäily tmv. voidaan tehdä tallikäynneillä. Ähky-oireiden ilmetessä usein ensi-apu ja jatkoseuranta saadaan paremmin tehtyä klinikalla, jolloin usein puhelimessa voidaan sopia tuodaanko hevonen suoraan klinikalle.
Mikäli hevosen hoito vaatii klinikkaolosuhteita, kuljetetaan hevonen klinikalle heti kun hevosen tila on vakaa.
1.11.2013 lähtien Anivet ottaa käyttöön yleisen käytännön mukaisen käyntimaksun tallikäynneistä. Käyntimaksu on 30 euroa noin 70 km säteellä klinikalta, saariston osalta ja yli 70 km matkoista maksu sovitaan erikseen.
Metsämäen alueen tallikäynnit ilman käyntimaksua. Ja muistathan että pelkkä rokotus klinikalla hoidetaan ilman poliklinikkamaksua!
Yleensä tähystyksessä otetaan myös limanäyte, jonka solukuvan ja bakteerimäärityksen perusteella mietitään mahdollista lääkitystä. Näiden tutkimusten perusteella voidaan myös tarpeen mukaan harkita muita tutkimuksia.
Kotiin Rannu sai antibiootti- ja kipulääkekuurin. Haava-alue ja kavion kolo suojataan päivittäin vaihdettavalla betadinesiteellä kunnes alue alkaa kuivua. Rannu saa oleilla muutaman päivän kuivassa sairastarhassa ja
Hevosen omistajan vaihtelevaa arkea. Edellispäivänä onnistuneet kilpailut ja seuraavana aamuna yllättäen klinikalle…
Julia Pitkärannan estetamma Luna VI oli kilpaillut onnistuneesti Ypäjällä viikonloppuna ja kisoista oli kotiuduttu hyvillä mielin. Hevonen oli hoidettu normaalisti yöpuulle, mutta jotain ylimääräistä tamma oli puuhastellut yön aikana, sillä seuravana aamulla Julia sai tallinpitäjältä soiton Lunan takapuolessa olevasta suuresta haavasta. Ei muuta kuin kohti klinikkaa…
Klinikalla Luna laitettiin pakkopilttuuseen ja se rauhoitettiin haavan tarkempaa tutkimusta varten. Tamman tetanusrokotteen varmistettiin olevan voimassa. Tammalla oli oikeassa kankussa noin 10 cm x 5 cm kokoinen ruhjehaava. Haava-alueelta ajettiin karvat ja haava puhdistettiin, puudutettiin ja tutkittiin tarkemmin.
Haava oli melko likainen ja haava-alue oli turvonnut. Haavassa oli onteloa ihon alla sivusuuntiin noin parin sentin matkalla. Lihasta oli vaurioitunut, mutta haava ei ollut syvä. Haava huuhdeltiin perusteellisesti ja sen jälkeen ommeltiin kiinni kahdessa kerroksessa. Ihoon laitettiin ensin muutamia tukitikkejä, jolla haavan reunoja saatiin lähemmäs toisiaan ja sitten iho ommeltiin kiinni. Haavan ompelun yhteydessä Luna sai kipulääkkeen suonensisäisesti.
Yleisesti hevosen haavoissa on haasteena ympäröivien kudosten turpoaminen ja nahan “kireys” verrattuna esimerkiksi koiriin. Tällöin etenkin suuremmissa haavoissa ihoa ei ole niin helppoa saada yhteen ja haavaa kiinni, ilman että alueella tulee suuri kiristys ja tikit repeävät. Haavojen sijainti kehon alueilla, johon kohdistuu paljon liikettä aiheuttaa lisähaastetta haavan kiinnipysymiseen. Etenkin alaraajojen haavoihin tulee myös helposti ns. liikalihaa. 
Kotiin Luna sai antibiootti- ja kipulääkekuurin sekä mahansuojalääkettä. Tikit poistetaan 12-14 vrk kuluttua ja siihen asti Luna pidetään levossa ja se saa ulkoilla sairastarhassa. Haava pidetään puhtaana ja Lunan yleisvointia, haavaeritystä ja lämpöä seurataan päivittäin. Ensimmäisten päivien aikana haavan päällä on suojana hengittävä liimaside.
Toivotamme pikaista paranemista hienolle ja mukavalle Lunalle ja aina iloiselle Julialle!
Hevosen omistajan vaihtelevaa arkea. Edellispäivänä onnistuneet kilpailut ja seuraavana aamuna yllättäen klinikalle…
Julia Pitkärannan estetamma Luna VI oli kilpaillut onnistuneesti Ypäjällä viikonloppuna ja kisoista oli kotiuduttu hyvillä mielin. Hevonen oli hoidettu normaalisti yöpuulle, mutta jotain ylimääräistä tamma oli puuhastellut yön aikana, sillä seuravana aamulla Julia sai tallinpitäjältä soiton Lunan takapuolessa olevasta suuresta haavasta. Ei muuta kuin kohti klinikkaa…
Klinikalla Luna laitettiin pakkopilttuuseen ja se rauhoitettiin haavan tarkempaa tutkimusta varten. Tamman tetanusrokotteen varmistettiin olevan voimassa. Tammalla oli oikeassa kankussa noin 10 cm x 5 cm kokoinen ruhjehaava. Haava-alueelta ajettiin karvat ja haava puhdistettiin, puudutettiin ja tutkittiin tarkemmin. Haava oli melko likainen ja haava-alue oli turvonnut. Haavassa oli onteloa ihon alla sivusuuntiin noin parin sentin matkalla. Lihasta oli vaurioitunut, mutta haava ei ollut syvä. Haava huuhdeltiin perusteellisesti ja sen jälkeen ommeltiin kiinni kahdessa kerroksessa. Ihoon laitettiin ensin muutamia tukitikkejä, jolla haavan reunoja saatiin lähemmäs toisiaan ja sitten iho ommeltiin kiinni. Haavan ompelun yhteydessä Luna sai kipulääkkeen suonensisäisesti.
Syksy on tyypillistä aikaa suoliston hiekkakertymien aiheuttamille ähkyille. Hiekkaa tai muuta maa-ainesta kuten savea tms. hevoset voivat saada suolistoonsa vahingossa syödessään maasta rehuja tai syödessään laitumella viimeisiä ruohotupsuja, mutta osa hevosista myös toden teolla syö hiekkaa. Tyypillisesti suoliston hiekkakertymä aiheuttaa eritasoisia ähkyoireita. Myös epämääräiset syyt kuten haluttomuus liikkua, kiukkuisuus, vaisuus, yleinen laihtuminen ja huonokuntoisuus voivat kertoa hiekasta. Osalla hevosista hiekka voi aiheuttaa ripulia. Lieviä hiekan aiheuttamia ähkyoireita ovat lisääntynyt makoilu, vaisuus ja ruokahalun muutokset. Suuret hiekkakertymät voivat aiheuttaa rajuakin kipuilua ja pahimmassa tapauksessa jopa leikkausta vaativan ähkyn.
Ainoa varma keino hevosen suoliston hiekkakertymän diagnosointiin on vatsaontelon pohjaosan röntgenkuva. Monille tuttu ns. hanskatesti, ei ole luotettava. Hanskatestissä muovihanskaan laitetaan muutama kakkapallonen ja vettä ja sekoituksen jälkeen hanska laitetaan roikkumaan. Vähän ajan kuluttua hanskaa tunnustelemalla voi havaita hiekkaa vajonneena hanskan alaosiin. On muistettava kuitenkin, että jos hevoselle on suolistossaan tiivis hiekkakertymä, siitä ei välttämättä irtoa hiekkaa niin että se näkysi testissä. Toisaalta taas se, että hiekkaa kertyy hanskan pohjalle ei kerro mitään suoliston hiekan määrästä. Joskus hiekan aiheuttamia suolistoääniä voi kuulla. Jos hevonen kuitenkin stressaa tai on kivulias, suolistoäänet kuuluvat yleisestikin huonommin. Ultraäänellä voi myös mahdollisesti havaita suolistossa hiekalta vaikuttavaa sisältöä, mutta ultraäänelläkään ei pysty sanomaan mitään hiekkakertymän koosta.
Hiekanpoistoon on olemassa useita erilaisia kotikäyttöön sopivia psylliumvalmisteita, jotka kuljettavat hiekkaa pois suolistosta. Jos hiekkakertymä on suuri, eläinlääkäri voi letkuttaa hevoselle psylliumia suurempia määriä nenämahaletkun kautta. Tämä tapahtuu yleensä klinikkahoidossa, sillä hiekanpoistoa on tehtävä yleensä useampana päivänä peräkkäin ja kuurin jälkeen on suositeltavaa ottaa kontrolliröntgenkuva hiekan poistumisen arvioimiseksi. Hiekanpoistohoito en tehokkain kun letkutuksiin yhdistetään vielä magnesiumsulfaatti, joka vie nestettä suoleen. Hiekkahoidoissa on muistettava, että etenkin suuren hiekkamassan lähtiessä liikkumaan suolistossa, hevoset saattavat kipeytyä. Tämäkin huomioiden on hyvä, että hevonen on klinikkahoidossa ja sen oireilua voidaan hoitaa nopeasti tilanteen vaatimalla tavalla. Vakavissa tapauksissa hevosen akuutti ähky on ensin hoidettava ja vasta tämän jälkeen aloitetaan hiekanpoisto.
Hiekan syöminen vahingossa voidaan estää tai vähentää antamalla ruuat ulkona aina astioista ja heinät heinätelineestä. Edelleenkään ei tiedetä miksi osa hevosista syö hiekkaa tarkoituksella. Esimerkiksi teoriaa jostain kivennäisaineen puutoksesta ei ole vielä pystytty todistamaan. Ahneudellakin saattaa olla asiassa jotain tekemistä, sillä hiekansyöminen on yleistä etenkin suomenhevosilla ja poneilla. Hiekkaa syöviltä hevosilta yritetään estää hiekansyönti esimerkiksi järjestämällä tarhaan vapaa heinäruokinta. Jos hevosen heinämäärää on tarvetta rajoittaa voidaan käyttää apuna esimerkiksi pienisilmäisiä heinäverkkoja. Tällöin hevonen saa vähemmän heinää syötyä, mutta sillä riittää tekemistä. Jos tämäkään ei auta on hevosella pidettävä tarhassa koppaa päässä ja silloin sen ruokailu on järjestettävä muuten. Tarhan voi myös päällystää esim. hakkeella, jos tämä on mahdollista. Psylliumkuureja voi antaa kotona terveelle ja kivuttomalle hevoselle myös ennaltaehkäisevästi kuuriluontoisesti esimerkiksi syksyisin ja keväisin hiekka-aikaan jos epäilee hevosellaan olevan hiekkaa. Kuitenkin jos hevonen on normaalista poikkeava tai kipuilee, on otettava yhteys eläinlääkäriin!
Artikkelin kirjoittanut: ELL Minna Viitasaari, Hevosklinikka Anivet