Klinikkamme eläinlääkärit tekevät myös tallikäyntejä.
Tallikäynneillä tyypillisimpiä tutkimuksia ovat perusterveydenhuollon käynnit, ontumatutkimuskontrollit ja muut pienet toimenpiteet. Näiden hoitamiseen ei tarvitse välttämättä klinikkaolosuhteita, jolloin hevosen ei tarvitse matkustaa klinikalle, vaan me voimme tulla tallille.
Myös äkillisten sairaustapausten, kuten ähkyjen ensiapu, kaviokuume-epäily tmv. voidaan tehdä tallikäynneillä. Ähky-oireiden ilmetessä usein ensi-apu ja jatkoseuranta saadaan paremmin tehtyä klinikalla, jolloin usein puhelimessa voidaan sopia tuodaanko hevonen suoraan klinikalle.
Mikäli hevosen hoito vaatii klinikkaolosuhteita, kuljetetaan hevonen klinikalle heti kun hevosen tila on vakaa.
1.11.2013 lähtien Anivet ottaa käyttöön yleisen käytännön mukaisen käyntimaksun tallikäynneistä. Käyntimaksu on 30 euroa noin 70 km säteellä klinikalta, saariston osalta ja yli 70 km matkoista maksu sovitaan erikseen.
Metsämäen alueen tallikäynnit ilman käyntimaksua. Ja muistathan että pelkkä rokotus klinikalla hoidetaan ilman poliklinikkamaksua!
Yleensä tähystyksessä otetaan myös limanäyte, jonka solukuvan ja bakteerimäärityksen perusteella mietitään mahdollista lääkitystä. Näiden tutkimusten perusteella voidaan myös tarpeen mukaan harkita muita tutkimuksia.
Kotiin Rannu sai antibiootti- ja kipulääkekuurin. Haava-alue ja kavion kolo suojataan päivittäin vaihdettavalla betadinesiteellä kunnes alue alkaa kuivua. Rannu saa oleilla muutaman päivän kuivassa sairastarhassa ja
Hevosen omistajan vaihtelevaa arkea. Edellispäivänä onnistuneet kilpailut ja seuraavana aamuna yllättäen klinikalle…
Julia Pitkärannan estetamma Luna VI oli kilpaillut onnistuneesti Ypäjällä viikonloppuna ja kisoista oli kotiuduttu hyvillä mielin. Hevonen oli hoidettu normaalisti yöpuulle, mutta jotain ylimääräistä tamma oli puuhastellut yön aikana, sillä seuravana aamulla Julia sai tallinpitäjältä soiton Lunan takapuolessa olevasta suuresta haavasta. Ei muuta kuin kohti klinikkaa…
Klinikalla Luna laitettiin pakkopilttuuseen ja se rauhoitettiin haavan tarkempaa tutkimusta varten. Tamman tetanusrokotteen varmistettiin olevan voimassa. Tammalla oli oikeassa kankussa noin 10 cm x 5 cm kokoinen ruhjehaava. Haava-alueelta ajettiin karvat ja haava puhdistettiin, puudutettiin ja tutkittiin tarkemmin.
Haava oli melko likainen ja haava-alue oli turvonnut. Haavassa oli onteloa ihon alla sivusuuntiin noin parin sentin matkalla. Lihasta oli vaurioitunut, mutta haava ei ollut syvä. Haava huuhdeltiin perusteellisesti ja sen jälkeen ommeltiin kiinni kahdessa kerroksessa. Ihoon laitettiin ensin muutamia tukitikkejä, jolla haavan reunoja saatiin lähemmäs toisiaan ja sitten iho ommeltiin kiinni. Haavan ompelun yhteydessä Luna sai kipulääkkeen suonensisäisesti.
Yleisesti hevosen haavoissa on haasteena ympäröivien kudosten turpoaminen ja nahan “kireys” verrattuna esimerkiksi koiriin. Tällöin etenkin suuremmissa haavoissa ihoa ei ole niin helppoa saada yhteen ja haavaa kiinni, ilman että alueella tulee suuri kiristys ja tikit repeävät. Haavojen sijainti kehon alueilla, johon kohdistuu paljon liikettä aiheuttaa lisähaastetta haavan kiinnipysymiseen. Etenkin alaraajojen haavoihin tulee myös helposti ns. liikalihaa. 
Kotiin Luna sai antibiootti- ja kipulääkekuurin sekä mahansuojalääkettä. Tikit poistetaan 12-14 vrk kuluttua ja siihen asti Luna pidetään levossa ja se saa ulkoilla sairastarhassa. Haava pidetään puhtaana ja Lunan yleisvointia, haavaeritystä ja lämpöä seurataan päivittäin. Ensimmäisten päivien aikana haavan päällä on suojana hengittävä liimaside.
Toivotamme pikaista paranemista hienolle ja mukavalle Lunalle ja aina iloiselle Julialle!
Hevosen omistajan vaihtelevaa arkea. Edellispäivänä onnistuneet kilpailut ja seuraavana aamuna yllättäen klinikalle…
Julia Pitkärannan estetamma Luna VI oli kilpaillut onnistuneesti Ypäjällä viikonloppuna ja kisoista oli kotiuduttu hyvillä mielin. Hevonen oli hoidettu normaalisti yöpuulle, mutta jotain ylimääräistä tamma oli puuhastellut yön aikana, sillä seuravana aamulla Julia sai tallinpitäjältä soiton Lunan takapuolessa olevasta suuresta haavasta. Ei muuta kuin kohti klinikkaa…
Klinikalla Luna laitettiin pakkopilttuuseen ja se rauhoitettiin haavan tarkempaa tutkimusta varten. Tamman tetanusrokotteen varmistettiin olevan voimassa. Tammalla oli oikeassa kankussa noin 10 cm x 5 cm kokoinen ruhjehaava. Haava-alueelta ajettiin karvat ja haava puhdistettiin, puudutettiin ja tutkittiin tarkemmin. Haava oli melko likainen ja haava-alue oli turvonnut. Haavassa oli onteloa ihon alla sivusuuntiin noin parin sentin matkalla. Lihasta oli vaurioitunut, mutta haava ei ollut syvä. Haava huuhdeltiin perusteellisesti ja sen jälkeen ommeltiin kiinni kahdessa kerroksessa. Ihoon laitettiin ensin muutamia tukitikkejä, jolla haavan reunoja saatiin lähemmäs toisiaan ja sitten iho ommeltiin kiinni. Haavan ompelun yhteydessä Luna sai kipulääkkeen suonensisäisesti.
Syksy on tyypillistä aikaa suoliston hiekkakertymien aiheuttamille ähkyille. Hiekkaa tai muuta maa-ainesta kuten savea tms. hevoset voivat saada suolistoonsa vahingossa syödessään maasta rehuja tai syödessään laitumella viimeisiä ruohotupsuja, mutta osa hevosista myös toden teolla syö hiekkaa. Tyypillisesti suoliston hiekkakertymä aiheuttaa eritasoisia ähkyoireita. Myös epämääräiset syyt kuten haluttomuus liikkua, kiukkuisuus, vaisuus, yleinen laihtuminen ja huonokuntoisuus voivat kertoa hiekasta. Osalla hevosista hiekka voi aiheuttaa ripulia. Lieviä hiekan aiheuttamia ähkyoireita ovat lisääntynyt makoilu, vaisuus ja ruokahalun muutokset. Suuret hiekkakertymät voivat aiheuttaa rajuakin kipuilua ja pahimmassa tapauksessa jopa leikkausta vaativan ähkyn.
Ainoa varma keino hevosen suoliston hiekkakertymän diagnosointiin on vatsaontelon pohjaosan röntgenkuva. Monille tuttu ns. hanskatesti, ei ole luotettava. Hanskatestissä muovihanskaan laitetaan muutama kakkapallonen ja vettä ja sekoituksen jälkeen hanska laitetaan roikkumaan. Vähän ajan kuluttua hanskaa tunnustelemalla voi havaita hiekkaa vajonneena hanskan alaosiin. On muistettava kuitenkin, että jos hevoselle on suolistossaan tiivis hiekkakertymä, siitä ei välttämättä irtoa hiekkaa niin että se näkysi testissä. Toisaalta taas se, että hiekkaa kertyy hanskan pohjalle ei kerro mitään suoliston hiekan määrästä. Joskus hiekan aiheuttamia suolistoääniä voi kuulla. Jos hevonen kuitenkin stressaa tai on kivulias, suolistoäänet kuuluvat yleisestikin huonommin. Ultraäänellä voi myös mahdollisesti havaita suolistossa hiekalta vaikuttavaa sisältöä, mutta ultraäänelläkään ei pysty sanomaan mitään hiekkakertymän koosta.
Hiekanpoistoon on olemassa useita erilaisia kotikäyttöön sopivia psylliumvalmisteita, jotka kuljettavat hiekkaa pois suolistosta. Jos hiekkakertymä on suuri, eläinlääkäri voi letkuttaa hevoselle psylliumia suurempia määriä nenämahaletkun kautta. Tämä tapahtuu yleensä klinikkahoidossa, sillä hiekanpoistoa on tehtävä yleensä useampana päivänä peräkkäin ja kuurin jälkeen on suositeltavaa ottaa kontrolliröntgenkuva hiekan poistumisen arvioimiseksi. Hiekanpoistohoito en tehokkain kun letkutuksiin yhdistetään vielä magnesiumsulfaatti, joka vie nestettä suoleen. Hiekkahoidoissa on muistettava, että etenkin suuren hiekkamassan lähtiessä liikkumaan suolistossa, hevoset saattavat kipeytyä. Tämäkin huomioiden on hyvä, että hevonen on klinikkahoidossa ja sen oireilua voidaan hoitaa nopeasti tilanteen vaatimalla tavalla. Vakavissa tapauksissa hevosen akuutti ähky on ensin hoidettava ja vasta tämän jälkeen aloitetaan hiekanpoisto.
Hiekan syöminen vahingossa voidaan estää tai vähentää antamalla ruuat ulkona aina astioista ja heinät heinätelineestä. Edelleenkään ei tiedetä miksi osa hevosista syö hiekkaa tarkoituksella. Esimerkiksi teoriaa jostain kivennäisaineen puutoksesta ei ole vielä pystytty todistamaan. Ahneudellakin saattaa olla asiassa jotain tekemistä, sillä hiekansyöminen on yleistä etenkin suomenhevosilla ja poneilla. Hiekkaa syöviltä hevosilta yritetään estää hiekansyönti esimerkiksi järjestämällä tarhaan vapaa heinäruokinta. Jos hevosen heinämäärää on tarvetta rajoittaa voidaan käyttää apuna esimerkiksi pienisilmäisiä heinäverkkoja. Tällöin hevonen saa vähemmän heinää syötyä, mutta sillä riittää tekemistä. Jos tämäkään ei auta on hevosella pidettävä tarhassa koppaa päässä ja silloin sen ruokailu on järjestettävä muuten. Tarhan voi myös päällystää esim. hakkeella, jos tämä on mahdollista. Psylliumkuureja voi antaa kotona terveelle ja kivuttomalle hevoselle myös ennaltaehkäisevästi kuuriluontoisesti esimerkiksi syksyisin ja keväisin hiekka-aikaan jos epäilee hevosellaan olevan hiekkaa. Kuitenkin jos hevonen on normaalista poikkeava tai kipuilee, on otettava yhteys eläinlääkäriin!
Artikkelin kirjoittanut: ELL Minna Viitasaari, Hevosklinikka Anivet
Hevosen kesäihottuman taustalla on polttiaisia (Culicoides spp) vastaan muodostuva yliherkkyys. Tietyillä hevosroduilla on todettu yliherkkyyteen enemmän alttiutta esim: Islanninhevoset, Shirehevoset, Suomenhevoset ja Friisiläiset.
Hevosten yliherkkyysreaktio muodostuu hyönteisten sylkiproteiineille. Kliinisiksi oireiksi muodostuu voimakas kutina, joka voi hevosen alueen hankaamisen myötä johtaa helposti ihotulehduksiin. Oireet imenee usein etekin päässä, hännässä, harjassa, selässä sekä vatsan alueella. Oireet ilmenevät selkeästi lämpiminä vuodenaikoina hyönteisten ollessa ympäristössä.
Hevosella jolla todetaan kesäihottumaoireita tulisi suojata hyönteisten puremilta ja suojata hyttyskarkoittein ja nk. hyttysloimilla, jota myös tulisi “kyllästää” hyönteiskarkoitteilla. Lääkkellisistä karkoitteista mm. permitriini ja deltametriini on todettu tehokkaaksi (esim. Swich pour on).
Myös hevosten ulkoilualue vaikuttaa hyönteisten määrään;Hyönteisten määrä on vähäisempi tuulisella avoimella alueella kuin esim kosteissa metsiköissä jossa seisovaa vettä. Myö illalla hyönteisten määrä lisääntyy.
Hevosia voidaan allergiatestauttaa hyönteisallergiaa vastaan; jolloin mikäli todetaan kohonneita vasta-aineita voidaan hevoselle tehdä siedätyshoito. Siedätyshoidossa hevonen saa pieniä määriä allergeenia (jolle se on allerginen) nahan alle pistettynä, ja näin hevonen “siedättyy” näille, jolloin elimistö ei enään ylireagoi niille kun se seuraavaksi niille altistuu.
Tutkimuksissa on todettu että noin 70% saa apua allergiaan siedätyshoidoilla, ja pysyy näin ollen oireettomana.
Muita hoitoja on lähinnä oireiden ja kutinan lievittämistä. Paikallisilla kosteuttavilla ihosuihkeilla pyritään alentamaan ihon kutinakynnystä, suojamaan ihon puolustusmekanismeja säilyttämällä ihon kosteustasapainon. Näitä on erillaiset kosteuttavat shampoopesut ja ihon kosteutussuihkeet. Shampotuotteita sekä kostutustuotteita on paljon markkinoilla; esim DermAllay tuotesarja, Solheds tuotesarja tai Virbac Equimyl ja Humilac spray tuotesarjat.
Ihon kutiessa voidaan myös käyttää tarvittaessa paikallisia kortisonisuihkeita. Omegarasvahappojen on myös todettu tukevan ihon toimintaa jolloin ihon allergiareaktiokynnyksen on todettu alentuvan. Näistä esim. iholle laitettava Dermocent spot on valmiste.
Antihistaminin oireiden ehkäisevä tehokkuus vaihtelee yksilöittäin. Tehon on todettu olevan paras kun lääkitys aloitetaan ennen hyönteisten tuloa.
Tärkeimmät ja tehokkaimmat kesäihottuman hoidot perustuu ihon paikallishoitoihin jolla pidetään hevosen iho hyvässä kunnossa sekä suojaaminen hyönteisiä vastaan hyttyskarkoittein ja hyönteisloimilla.
Artikkelin kirjoittanut ELL Johanna Koponen, Eläinklinikka Anivet
Hevosilla niin kutsuttua pääntautia aiheuttaa Streptococcus equi ssp. equi bakteeri. Tartunta leviää hevosilla erittäin helposti yksilöiden välillä. Englanniksi sairautta kutsutaan nimellä “Strangles”.
Tartunta leviää helposti koko tallin hevospopulaatioon pisaratartuntana sieraineritteistä tai puhjenneiden paiseiden eriteiden välityksellä hevosten sieraimien ja hengitysteiden limakalvoille. Tartunta voi myös välittyä välineiden kuten harjojen , siivousvälineiden ym. välityksellä. Tartunta on yleisin nuorien hevosten parissa mutta voi esiintyä kaiken ikäisillä hevosilla.
Yleensä kliiniset oireet ilmenevät 3-6 (14) vrk kuluessa altistuksesta. Sairastuessaan hevosille kehittyy yleisoireita kuten kuume, syömättömyys ym. Sierainerite voi vaihdella kirkkaasta märkäiseen ja jatkuu ylesesti 2-3 viikon ajan. Imusolmukkeet leuan alla turpoaa koska bakteeri hakeutuu jakautumaan nielun ja leuanalus imusolmukkeihin. Imusolmukkeen sisällä muodostuva paise puhkeaa usein ”kypsyessään” ihon läpi leuan alle erittäen märkää.
Hevosilla voi myös olla hengitysvaikeuksia mikäli nielussa on turvotusta nielun takaisissa imusolmukkeissa, ja näiden imusolmukkeiden puhkeaminen usein hankaloittaa taudin hoitoa ja vaatii useimmiten ilmapussien lukuisia huuhteluita tähystimellä.
Pääntauti harvoin johtaa hevosen kuolemaan, ja harvoissa pahimmissa tapauksissa hevonen saa yleistyneen tulehduksen elimistöön, jolloin paiseita muodostuu sisäelimiin ym.
Sairaat hevoset eristetään muista tallin hevosista ideaalisesti niin, että hevoset eristetään sairastuneiden ryhmään, altistuneiden ja sairastuneiden hevosten kanssa yhteydessä olleisiin sekä kolmas ryhmä muodostaa terveet yksilöt, joilla ei ole todennäköistä altistusta. Terveet eläimet tulee hoitaa aina ensin, mieluummin sairaita elämiä hoitaa erilliset henkilöt suojavarustuksissa (suojahaalarit ja jalkineet ja suojahansikkaat).
Eläinlääkäri määrää tartunnan saaneille hevosille tarvittavat lääkitykset. Osa tautiin sairastuneista jää parannuttuaan oireettomiksi kroonisiksi kantajiksi. Antibioottihoito suositellaan ensisijaisesti niille, jotka kliinisesti sitä tarvitsevat. On tutkimusviitteitä siitä, että antibiootilla hoidetut hevoset kehittävät lyhyemmän ja heikomman immuniteetin uudelle pääntauti-infektiolle.
Tallin hevosten liike ulkopuolisiin talleihin ja kilpailuihin tulisi pysäyttää jo, mikäli on epäilys, että tallissa on hevonen, joka on sairastunut pääntautiin.
Tallin kaikkien hevosten lämpöä seurataan kahdesti päivässä, jotta uudet tautitapaukset havaitaan mahdollisimman nopeasti ja voidaan ehkäistä uusien tautitapausten syntyminen eristämällä sairastuneet heti oireiden ilmetessä.
Hevosella, jolla on todettu tartunta ja sen on siitä todettu parantuneen, voivat levittää bakteeria ympäristöönsä ainakin 6 viikon ajan. Mikäli sairastuneet hevoset ovat olleet laitumella, tulisi laidun pitää vähintään 4 viikkoa tyhjillään.
Puhjenneiden paiseiden eritteistä saadaan usein varmistettua PCR tutkimuksilla ja viljelyllä aiheuttajabakteeri.
Bakteeri tuhoutuu desinfektioaineista kuten kloorheksidiini, (glutaraldehydi) ja betadine(jodi) tai Virkon S.
Hevoselle jää sairastettuaan tartunnan lyhytaikainen immuniteetti eli suoja taudilta, mutta tämä ei ole elinikäinen. Tutkimuksissa on todettu hevosilla 4-5 vuoden vastustuskyky tartunnan seurauksena.
Haasteelliseksi sairauden tekee myös oireettomat kantajat jotka voi ilmapusseissaan kantaa tartuntaa useita kuukausia( tutkimuksien mukaan 10% sairastuneista jää oireettomiksi kantajiksi), ja stressitilanteessa kuten esim. pitkä kuljetus voi akutisoida tartunnan ja hevonen alkaa erittää bakteeria ympäristöönsä.
Tämän vuoksi hevosen kliinisten oireiden hävittyä hevosten ylähengitysteiden tähystyksellä sekä ilmapussien tähystyksellä sekä näytteiden ottamisella varmistetaan se että hevonen on parantunut eikä kanna bakteeria.