Ulostenäytetutkimus sisäloisten varalta suositellaan tehtäväksi erityisesti keväällä, huhti-toukokuussa, ennen laidunkauden alkua. Ulostenäytetutkimukset tehdään nykyään nk. McMaster menetelmällä, jossa ulostenäytteestä lasketaan madonmunien lukumäärä, fecal egg count (FEC). Menetelmällä saadaan selville hevoskohtainen EPG-arvo (eggs per gram), joka kuvaa pienien sukkulamatojen madonmunien määrää grammassa ulostetta.Myös esim. suolinkaistartunnat ja isojen sukkulamatojen tartunnat havaitaan yleensä ulostenäytetutkimusten avulla. EPG arvon ylittäessä 200, suositellaan hevosen madottamista. Jotta tallin yksittäisten hevosten loistilanteesta saataisiin oikea kuva, tulisi tutkimuksia tehdä alkuvaiheessa puolen vuoden välein kolmesti, sillä yksi ulostenäytetutkimus ei anna vielä kokonaiskuvaa tilanteesta.
Ajatuksena on kohdistaa loishäätö niihin yksilöihin, joilla on sisäloisongelma. Tutkimuksissa on todettu, että n. 20-30% hevosista kantaa suurimman loistaakan ja toimivat näin ollen muiden hevosten tartuntalähteenä. Ulostenäytetutkimuksen avulla voidaan jokaisen hevospopulaation loisesiintyvyydet määrittää ja kohdistaa loishäätö ”ongelmahevosiin”.
1-2 viikkoa loishäädöstä suoritetulla ulostenäytetutkimuksella saadaan selville esiintyykö tallin hevosilla loislääkeresistenssiä, tarkoittaen loisia jotka eivät vastaa normaalisti annettuihin matolääkkeisiin.
Halutessasi teemme klinikalla loishäätösuunnitelman tallille ulostenäytetutkimuksien jälkeen veloituksetta kun koko talli tutkitaan.
Näytteenottoohjeet:
Näytetutkimus tulisi tehdä aina mahdollisimman tuoreesta näytteestä. Näyte otetaan joko suoraan peräsuolesta, tai heti ulostamisen jälkeen maasta, jotta uloste ei ehdi kontaminoitua ympäristöstä peräisin olevilla eliöillä.
Näytemääräksi riittää minigrip pussillisen verran ulostetta. Näyte voidaan ottaa kertakäyttökäsineeseen tai sulkijalla varustettuun muovipussiin. Näytepussi merkitään hevosen tiedoilla. Ryhmänäytteet eivät ole suositeltavia.
Jos näytettä ei voida tutkia välittömästi, tulisi se säilyttää jääkaappilämpötilassa. Näytteen jäätymistä tulisi välttää. Viileässä säilytetty näyte säilyy, mutta lämpimässä säilytetty näyte, voi johtaa munien kuoriutumiseen alle vuorokaudessa, jolloin näytettä ei voida enää tutkia luotettavasti madonmunien varalta.
Yksi tärkeimmistä tekijöistä hevosen terveyden ylläpidossa.
Pääperiaate ja yksi tärkeimmistä päämääristä on että hevonen astuisi tasan alas kaviolla.
Kengitys riippuu kavion kasvusta yleensä 5-8 viikon välein -> kengittäjä määrittää.
Kavioiden vuolu jos ei kenkiä.
Ravinnon laatu yksi tärkeistä vaikuttajista kavioiden kasvuun ja laatuun.
Huonoon kavionkasvuun/kavionlaatuun on annettavissa hyväksi todettuja ravintolisiä.
Varsoilla voidaan jalkojen virheasentoja auttaa vuolulla ja erityisesti liimakengillä, tämä tehdään aina eläinlääkärin ja kengittäjän yhteistyöllä.
Yhteenvedon kirjoittanut: ELL Johanna Koponen, Hevosklinikka Anivet, Turku
Tyypillisiä oireita hammasongelmien yhteydessä
Syödessä pään asento epänormaali, kääntelehtii tai aukoo suutaan kesken ruokailun
Jauhaa selvästi vain toispuoleisesti
Syömätön, kuolaa
Hankala tai toispuoleinen ratsastaa, puree kiinni kuolaimeen
Tiputtelee ”heinäpalloja”
Epänormaali haju suun läheisyydessä
Aristaa päätään, heiluttelee päätään
Turvotusta pään tai leukojen alueella
1,5-3 vuotiailla hevosilla noin 20-50 prosentilla puhkea nk. sudenhammas yläleuan poskihampaiden eteen. Tämä yleensä poistetaan koska se voi aiheuttaa kuolaimen painaessa tähän kohtaan kipua, joka vuorostaan voi vaikeuttaa ratsastettavuutta tai ajettavuutta. Hammashuolto suositellaan tehtäväksi säännöllisesti vuoden välein aikuisilla hevosilla. Tarvittaessa hampaiden hoito tehdään useammin; eläinlääkäri arvioi tilanteen. Raspauksen lisäksi eläinlääkäri tekee hevoselle toimenpiteen yhteydessä hevosen perusteellisen yleistutkimuksen eli terveystarkastuksen, suun tutkimuksen ja purennan tarkistuksen.
Mitä ja miten hevoselle voi tulla hampaisiin
Hevosen hampaiden purupinta kuluu tasaisesti kun hevonen syö, jos purupinnat tasaiset. Hevosella on yläleuka alaleukaa leveämpi jolloin yläleuan hammasrivi kuluu vähemmän ulkoreunalta ja alaleuan hammasrivi kuluu vähemmän sisäreunalta johtaen siihen että hevoselle muodostuu niin kutsuttuja piikkejä eli hampaiden reunojen terävöitymistä joka voi aiheuttaa limakalvo vauriota ja näin ollen kipua. Hammas lohkeamat ja epäilys mahdollisesta hammasjuuritulehduksesta voidaan havaita suun tutkimuksen yhteydessä, jolloin mikäli katsotaan tarpeelliseksi klinikalla voidaan jatkotutkimuksena tehdä hevoselle hampaiden röntgentutkimus, jossa nähdään hammasjuurien tilanne.
Eri ikäluokkien hammashuolto
Vastasyntyneillä, tarkastellaan lähinnä kehityshäiriöitä, esim kitalakihalkio tai muita ongelmia.
1,5-3 vuotiailla hevosilla noin 20-50 % puhkea nk. sudenhammas yläleuan poskihampaiden eteen. Tämä yleensä poistetaan ennen koulutuksen aloittamista, koska se voi aiheuttaa kuolaimen painaessa tähän kohtaan kipua. Kipu vaikeuttaa ratsastettavuutta tai ajettavuutta. Samalla tehdään hampaiden yleinen tarkistus esim. pysyvien hampaiden tulo, ja havaitaanko mahdollisia ratsastavia maitohampaita.
4-5 vuotiaiden maitohampaiden vaihtuminen pysyviksi, muodostuneiden piikkien pois raspaus ym.
Aikuisten hevosten säännöllinen raspaus ja hammasongelmien kuten hammaslohkeamien ym. huomaaminen ajoissa.
Vanhoilla (yli 20 v) hevosten hammashuolto yleensä ei mahdollista korjata ongelmia kovinkaan paljon vaan pyritään hoitamaan hampaat, niin että hevonen pystyy syömään ongelmitta. Iäkkäillä hevosilla saattaa hammasrivi olla aaltomainen, etuhampaat kuluneet vinoon ym. Riskinä vanhojen hevosten raspauksissa voi olla jopa poskihampaiden irtoaminen tai löystyminen hammashuollon yhteydessä, sillä hampaan kruunu on jo niin kulunut.
Artikkelin kirjoittanut: ELL Johanna Koponen, Hevosklinikka Anivet, Turku
Suosituksena on, että varsojen rokotukset aloitetaan noin puolen vuoden iässä ja jatketaan alla olevien ohjeiden mukaan.
toinen perusrokote 21-60 vrk ensimmäisestä rokotteesta
ikäluokasta 2020 alkaen kolmas perusrokote 120-180 vrk kuluttua toisesta rokotteesta
tämän jälkeen vuosittainen rokotus viimeistään 12 kk (365 vrk) välein
jos vuosittainen tehosterokotus jää antamatta, päättyy hevosen kilpailuoikeus 12 kk kuluttua edellisestä rokotteesta
hevosen kilpailuoikeus palautuu, kun se on saanut kaksi perusrokotusta 21-60 vrk välein.
hevonen saa siis kilpailuoikeiden toisen perusrokotteen jälkeen
ulkomailla kilpailevien hevosien suositellaan rokotettavaksi puolen vuoden välein
rokotuksen dopingaika 5 vrk
Influenssatetanusrokotusten lisäksi hevosia voidaan rokottaa myös herpestä vastaan. Herpesrokotussuoja on erityisen tärkeä tiineille tammoille luomisten ehkäisyyn ja rokote voidaan antaa tammalle 5,7 ja 9 tiineyskuukausilla. Hengitystieinfektioiden osalta perusrokotukset voidaan antaa ensin 4-6 viikon välein ja sitten tehosterokotukset 6 kk välein.
ELL Minna Viitasaari
Syke 28-42 lyöntiä/ min
Hengitysfrekvenssi 8-18 / min
Lämpö 37,2-38,2°C Suositellaan seuramaan oman hevosen normaali lämpöä
Veden tarve 50- 60 ml/ kg/ vrk-> 550 kg tarvitsee n. 30 l nestettä päivässä (säilöheinän vedenpitoisuus kuivaa heinää korkeampi)
Varsan peruselintoimintoja
Syke 70-100/ min
Hengitysfrekvenssi 20-40/ min
Lämpö: 38,0-38,9°C välillä riippuen iästä (vastasyntyneellä varsalla korkeampi, vanhetessa alkaa lähestymään aikuisen hevosen lämpöä
Normaali varsa juo 20-25% ruumiinpainostaan maitoa/ vrk-> 50 kg varsa 10-12,5l/vrk (4-8 krt/h) Varmista että varsa todella imee ja nielee.
Imurefleksi tulisi olla heti syntymän jälkeen
Tulisi seistä jaloillaan 1-(2) h sisällä syntymästä
Tulisi imeä 2 h sisällä
Vasta-aineiden imeytyminen suolesta loppuu 6-12 h sisällä syntymästä jolloin varsan pitäisi juoda 1,5-2 litraa ternimaitoa ennen tätä, jotta vasta-ainetasot nousisivat riittävästi.
Virtsaa 6-14 h sisällä
Ulostaa 24 h sisällä
Vasta-ainetason määritys hyvä teettää n. 24 h syntymästä, jolloin varmistetaan että varsalla on hyvä vasta-ainetaso.
Artikkelin kirjoittanut: ELL Johanna Koponen, Hevosklinikka Anivet, Turku
