Tamman jälkeisten pitäisi irrota viimeistään kolmen tunnin kuluttua varsomisesta. Jos jälkeiset eivät ole irronneet, hoito on aloitettava viimeistään kuuden tunnin kuluttua varsomisesta, sillä jälkeisten jääminen voi aiheuttaa vakavia komplikaatioita. Pahimmassa tapauksessa jälkeisten kiinni jääminen aiheuttaa tammalle vakavan tulehduksen, joka vaatii mieluiten klinikkatason hoitoa. Kohtutulehdus voi johtaa nopeasti kaviokuumeeseen ja vakavaan elimistön toksemiaan eli myrkytystilaan, joka uhkaa tamman henkeä. Vakavan yleistulehduksen oireita ovat kuume, ruokahaluttomuus, apaattisuus, likaisen väriset limakalvot, kiihtynyt syke, kuivuminen, emättimen pahanhaluinen erite, maidontuotannon lasku (varsan oireilu!) ja kaviokuume. Vakavien komplikaatioiden takia jälkeisten kiinni jäämiseen on suhtauduttava vakavasti ja asiaan on puututtava nopeasti tamman yleisvointia seuraten. Jälkeisten kiinni jäämisen syy ei ole tiedossa. Jälkeisten jäämisessä on rotukohtaisia eroja ja etenkin friisiläisillä ongelmia on usein.
Jos jälkeiset eivät irtoa kunnolla heti varsomisen jälkeen vaan ne roikkuvat alhaalla tamman jaloissa, ne voi varovasti sitoa roikkumaan tamman kintereen korkeudelle esim. paalinarulla. Jälkeisiä ei saa vetää irti, sillä vaarana on, että ne repeävät ja osa paloista jää kohtuun aiheuttaen ongelmia myöhemmin. Tamman voi ottaa hetkeksi ulos karsinasta ilman varsaa ja taluttaa sitä ulkona oma turvallisuus huomioiden, sillä tamma voi olla hyvinkin hermostunut ja hankala käsitellä ilman varsaansa. Tarkoituksena on, että tamman hermostuminen saisi aikaan kohdun supistelua ja tämä nopeuttaisi jälkeisten irtoamista. Jos edellä mainitut keinot eivät auta ajoissa, on syytä kutsua eläinlääkäri paikalle. Tammalle voidaan antaa oksitosiini-injektio, joka voidaan uusia tarvittaessa jopa kahden tunnin välein kunnes jälkeiset irtoavat. Oksitosiini tehoaa yleensä 90 %:ssa tapauksista. Jos oksitosiinihoito ei kuitenkaan tehoa, eläinlääkäri voi yrittää irrottaa jälkeisiä nesteen avulla tai hyvin varovasti käsin kokeillen tai kierittäen.
Kun jälkeiset ovat tulleet, ne tarkastetaan huolellisesti asettamalla ne maahan F-kirjaimen muotoon. Jälkeiset tarkastetaan molemmin puolin ja katsotaan, että ne ovat kokonaiset ja näyttävät normaaleilta. Normaalisti jälkeiset painavat noin 10-11 % varsan painosta. Mahdollista myöhempää tarkastelua varten jälkeiset kannattaa säilyttää ämpärissä tai pussissa, jotta ne eivät likaannu ja mahdollinen neste ei pääse valumaan pois.
Jos jälkeisiä ei saada ajoissa irti, tammalle aloitetaan tarvittaessa tulehduskipulääke- ja antibioottikuurit sekä kohtuhuuhtelut mahdollisten komplikaatioiden varalta. Tamman yleisvointia, syömistä, liikkumista ja lämpöä tarkkaillaan huolellisesti. Lämpö tulisi mitata vähintään kolme kertaa päivässä. Tärkeää on muistaa, että yleisoireet voivat kehittyä nopeasti!
Hevoselle ilmetessä silmäoireita on tärkeä saada eläinlääkäri saada tarkastamaan hevonen
mahdollisimman pian. Kyseessä on useimmiten hätätapaus etenkin jos hevonen siristelee
silmäänsä, tai esiintyy voimakasta kyyneleritystä.
Ensiapuna voi keitetyllä vedellä huuhtoa mahdollinen roska pois silmästä, mutta usein silmä
on niin kipeä, ettei hevonen anna siihen koskea ilman rauhoitusta ja mahdollisesti jopa
puudutusta.
Sidekalvon tulehdus voi olla tulehduksellinen, allerginen tai seurausta silmän muusta
sairaudesta.
Sarveiskalvohaavaumien paraneminen riippuu useasta tekijästä, kuten haavauman koko
ja syvyys, aiheuttajabakteerista tai mahdollisesta vierasesineestä, samoin kuin vaste
antibiootille jolla silmää hoidetaan. Hevosen elinympäristössä on paljon homeitiöitä jotka
voi sarveiskalvolla suotuisissa olosuhteissa vaikeuttaa sarveiskalvo haavauman paranemista.
Hevoset ovat eläimistä yksi entinen alttiina sarveiskalvohaavaumien sienitulehduksille.
Silmähaavojen paranemisen seuraaminen on näin ollen erittäin tärkeää, jonka vuoksi
silmähaavaumapotilaita kontrolloidaan usein.
Silmäluomien tehtäviin kuuluu mm. kyynelnesteen levittäminen sarveiskalvon pinnalle.
Tämä onnistuu vain mikäli silmäluomet pystyy sulkeutumaan täydellisesti. Luomihaavat pitää
aina ommella jotta luomien toimintaa palautuu ja eläinlääkäri varmistaa myös ettei silmä
ole saanut osumaa. Myös esimerkiksi kasvain silmäluomessa voi aiheuttaa silmäluomien
toimintahäiriötä jolloin pitää arvioida tilanne, ja mahdollisesti poistaa kasvain jotta se ei
aiheuta toissijaisesti vammaa kyynelnesteen huonon levittymisen takia johtaen kuivaan
sarveiskalvon pintaan altistaen esim. sarveiskalvohaavaumaan.
Mikäli hevosen silmä työntyy toista silmää enemmän ulospäin, on usein kyseessä ongelmasta
joka sijaitsee silmän takana. Tällöin usein myös vilkkuluomi tulee esiin selvemmin silmän eteen.
Tulehdukselliset tai kasvainsairaudet voi olla syynä tilanteeseen.
Tällaisissa tilanteissa hevoselle suositellaan suoraan jatkotutkimuksia klinikkaolosuhteissa.
Lue lisää Hevosen näkökyky; miten hevonen näkee?
Lue lisää Silmätutkimuksessa
Ähkyoireilut hevosella ovat yleisesti peräisin vatsaonteloperäisestä kiputilasta. Yleensä mitä voimakkaammat oireet ovat, sitä vakavammasta ähkystä on kyse, mutta on myös yksilöllisiä eroja ähkyn vakavuuden oireilussa ja kivun ilmenemisessä.
Hevosilla on mm. paksusuoli sekä ohutsuoliperäisiä ähkyjä, samoin mahalaukun impaktio eli viivästynyt mahalaukun tyhjeneminen voi aiheuttaa ähkyoireita jossa ähkyoireiden aiheuttajina voi olla mm;
Hevosen ähkyoireet ovat aina äkillinen sairastapaus, jonka tarkistus on suositeltavaa tehdä eläinlääkärin toimesta mahdollisimman pian.
Hevosta voi talutella, jolloin ähkyoireet voi lieventyä joissakin tapauksissa.
Ei anneta ruokaa ennen kuin varmistuu, että hevosen suolisto toimii jälleen.
Taluttamisella voidaan myös ehkäistä hevosen piehtarointia, joka ei ole toivottavaa.
Ei tulisi antaa kipulääkettä, koska sen vaikutus voi piilottaa vakavatkin ähkyn oireet hetkellisesti, jolloin mahdolliseen jatkohoitoon lähettäminen viivästyy väärin perustein.
Artikkelin kirjoittanut ELL Johanna Koponen, Eläinklinikka Anivet, Turku
Lähteet; Mair, T. Ym; Manual of Equine Gastroenterology
Kaviokuume on yleinen sairaus etenkin ponien keskuudessa. Yleisimmin kaviokuumetta tavataan ylipainoisilla 
laiduntavilla poneilla. Kaviokuume on sairaus, jossa kavion uloimman kerroksen, sarveiskavion, ja sen sisäpuolella olevan martokavion välinen sälekerros (lamina) tulehtuu.
Kaviokuumeen yleisempiä aiheuttajia ovat mm. laidunruohossa oleva sokeri herkistyneille hevosille (metabolic syndrome), jälkeisten jääminen, endotoksemia, mekaaninen syy sekä jotkut lääkeaineet. Myös Cushingin tauti saattaa altistaa kaviokuumeelle. Kaviokuume on kuitenkin monimutkainen sairaus, jolla saattaa olla useita päällekkäisiä aiheuttajia.
Sairastuneet hevoset ovat haluttomia liikkumaan ja vakavammissa tapauksissa nojaavat taaksepäin pyrkien siirtämään suurimman osan painostaan takajaloille. Useinmiten oireet ovat havaittavissa molemmissa etujaloissa.
Ympyrällä kääntyminen tai alamäet voivat olla erittäin hankalia. Lievemmät oireet näkyvät vain hevosen vaihtaessa tiheästi painoa toiselta etujalalta toiselle. Kohonnut kaviopulssi on tunnettavissa vuohisen takapinnalla. Kavio saattaa olla lämmin, mutta nimestä huolimatta hevoselle ei nouse kuumetta.
Hevoset usein aristavat kaviopihtejä kavion kärjeltä. Vakavimmissa tapauksissa hevoset vain makaavat eivätkä suostu nousemaan.
Vakavissa tapauksissa kavion seinämän ja kavioluun väliset liitokset vaurioituvat niin pahoin, että kavioluu alkaa kääntyä (rotaatio) ja/tai painua alaspäin kavion sisällä(sinking). Kääntymisen aste voidaan määrittää röntgenkuvilla. Jos kääntymisen aste on alle 5, ennuste on yleensä hyvä , 5-10 asteella kohtalainen ja yli 11 astetta on yleensä huono ennuste.
Kaviokuume on aina hätätapaus. Hoito on yksilöllistä, mutta ensiapuna hevonen jätetään heti karsinalepoon ja jalkoihin voidaan laittaa kylmäkääreet esim”jääpalasuojat”. Kipulääke on tärkeää kivun ja tulehduksen vuoksi. Akuutissa vaiheessa hevosta ei saa liikuttaa, vaan se tulee laittaa karsinalepoon ja pelkälle liotetulle kuivalle heinälle. Akuutin tilan helpotettua kannattaa kaviot röntgenkuvata kavioluun asennon määrittämiseksi. Onnistunut hoito vaatii omistajan, eläinlääkärin ja hyvän kengittäjän yhteistyötä. Jatkossa hevonen tulee kengittää kavioluun asennon mukaan.
Ruokinnan muutokset tulee aina suorittaa maltillisesti ja hevoset totuttaa etenkin laidunruohoon asteittain. Mikäli epäillään cushingia tai metabolista syndroomaa, tulisi ne varmistaa lisätutkimuksilla. Metabolista syndroomaa sairastavien hevosten heinän sokeripitoisuus tulisi aina tarkistaa ja se olisi hyvä olla alle 120. Metabolisilla hevosilla ja poneilla painonhallinta on erittäin tärkeää.
Kuvien teksti
Hevonen tulee kengittää kavioluun asennon mukaan, jonka saavuttamiseksi tarvitaa röntgenkuvia kaviosta.
Kyseisessä tapauksessa kavioluun kääntyminen oli alussa erittäin merkittävä. Kolmen kontrollikäynnin jälkeen, jonka perusteella hevoselle tehtiin kengitys kavioluun kääntymisaste oli jo huomattavasti lievempi.
Haavojen ensiapu, mitä pitää muistaa ja ohjeistus siteen laittamisesta jalkaan.
Varmista aina että hevosellasi tetanusrokotus voimassa jos hevoselle tulee haava tai jos se astuu naulaan!
Haavojen seurauksena hevosille tulee ajoittain imusuonen tulehduksia nk. imppareita. Tällöin jalka, jossa on ollut haava tai naarmu turpoaa ja on lämmin.
Imusuonentulehdukseen ei tarvitse automaattisesti antibioottikuuria; kylmähoito ja laimean teen värinen betadinehaude tai animalintex side useasti riittää rauhoittamaan tulehdusreaktion. Mikäli kotikonsteista huolimatta jalka on edelleen kuuma ja turvonnut suositellaan että eläinlääkärisi tarkistaa tilanteen.
Kun teet sidettä hevosen jalkaan on tärkeä muistaa laittaa alle paksu kerros pumpulia (useita kerroksia), tai paksu villapintelin alunen. Näin estetään painevaurioita jalassa. On paras aina tehdä side alas ruunun rajaan asti, niin ettei alaosaan jalkaa synny painealuetta. Haavan ollessa ylempänä raajassa (kintereen, etupolven yläpuolella) on usein mahdoton suojata haavaa muuta kuin haavasuihkeella. On olemassa myös ihoon kiinnittyviä siteitä mm. ”fixomull” tai ”animal polster” joilla voi yrittää suojata ihoaluetta.
Pääntaudin aiheuttaja on streptokokkibakteeri (Streptococcus equi). Tartunta leviää hevosten välisessä kontaktissa tai varusteiden, karsinarakenteiden tai hoitajan välityksellä. Pääntauti ei ole niin helposti tarttuvaa kuin virustaudit, ja useimmiten vain osa tallin hevosista sairastuu.
Pääntauti saattaa esiintyä hyvin vaihtelevin oirein. Tyypilliset pääntauti-oireet ovat kuume, yskä, märkäinen sierainvuoto sekä pään ja kurkun imusolmukkeiden turpoaminen ja niiden paiseet. Oireet saattavat olla myös hyvin lieviä. Jälkitaudit ovat pääntaudin yhteydessä varsin yleisiä, ja ne saattavat olla hyvinkin vakavia, jopa kuolemaan johtavia.
Jos tallissa on todettu pääntautia, olisi hevoset pidettävä eristettynä 20 päivää sen jälkeen kun viimeisenkin hevosen oireet ovat loppuneet. Jos sairastuneet hevoset on heti eristetty tallin muista hevosista, riittää oireettomien hevosten eristysajaksi 10 päivää.
Pääntautibakteeri säilyy erittäin hyvin ympäristössä jopa 12 kuukauden ajan, joten huolellinen pesu ja desinfiointi pääntautitapauksen jälkeen on hyvin tärkeää.
Tallin perusteellinen pesu ja desinfiointi on tärkeää aina kun tallissasi on ollut tarttuvaa tautia. Erityisen tärkeää desinfiointi on pääntaudin jälkeen, koska pääntautibakteeri saattaa elää ympäristössä tartunta-kykyisenä jopa vuoden ajan. Myös luomistapauksen jälkeen desinfiointi on aina muistettava.
Ennen desinfiointia talli on pestävä perusteellisesti. Kaikki kuivikkeet poistetaan, ja talli pestään. Perinteinen pesu harjalla on hyvä vaihto-ehto. Korkeapainepesurin aiheuttamat roiskeet saattavat levittää taudinaiheuttajaa tehokkaasti talliympäristössä. Matalapainepesuri on tästä syystä parempi vaihtoehto. Pesu on tärkeää koska desinfiointi-aineet eivät tehoa likaisissa paikoissa.
Noudata desinfiointiaineen pakkauksessa olevia ohjeita. Anna pintojen kuivaa ennen desinfektiota. Sopiva aine tallin desinfiointiin on esim. Virkon S. Muista myös varusteiden pesu ja desinfektio.
Lähde www.ratsastus.fi, SRL