Haavojen ensiapu, mitä pitää muistaa ja ohjeistus siteen laittamisesta jalkaan.
Varmista aina että hevosellasi tetanusrokotus voimassa jos hevoselle tulee haava tai jos se astuu naulaan!
Haavojen seurauksena hevosille tulee ajoittain imusuonen tulehduksia nk. imppareita. Tällöin jalka, jossa on ollut haava tai naarmu turpoaa ja on lämmin.
Imusuonentulehdukseen ei tarvitse automaattisesti antibioottikuuria; kylmähoito ja laimean teen värinen betadinehaude tai animalintex side useasti riittää rauhoittamaan tulehdusreaktion. Mikäli kotikonsteista huolimatta jalka on edelleen kuuma ja turvonnut suositellaan että eläinlääkärisi tarkistaa tilanteen.
Kun teet sidettä hevosen jalkaan on tärkeä muistaa laittaa alle paksu kerros pumpulia (useita kerroksia), tai paksu villapintelin alunen. Näin estetään painevaurioita jalassa. On paras aina tehdä side alas ruunun rajaan asti, niin ettei alaosaan jalkaa synny painealuetta. Haavan ollessa ylempänä raajassa (kintereen, etupolven yläpuolella) on usein mahdoton suojata haavaa muuta kuin haavasuihkeella. On olemassa myös ihoon kiinnittyviä siteitä mm. ”fixomull” tai ”animal polster” joilla voi yrittää suojata ihoaluetta.
Yhteenvedon kirjoittanut: ELL Johanna Koponen, Hevosklinikka Anivet, Turku
1,5-3 vuotiailla hevosilla noin 20-50 prosentilla puhkea nk. sudenhammas yläleuan poskihampaiden eteen. Tämä yleensä poistetaan koska se voi aiheuttaa kuolaimen painaessa tähän kohtaan kipua, joka vuorostaan voi vaikeuttaa ratsastettavuutta tai ajettavuutta.
Hammashuolto suositellaan tehtäväksi säännöllisesti vuoden välein aikuisilla hevosilla. Tarvittaessa hampaiden hoito tehdään useammin; eläinlääkäri arvioi tilanteen.
Raspauksen lisäksi eläinlääkäri tekee hevoselle toimenpiteen yhteydessä hevosen perusteellisen yleistutkimuksen eli terveystarkastuksen, suun tutkimuksen ja purennan tarkistuksen.
Hevosen hampaiden purupinta kuluu tasaisesti kun hevonen syö, jos purupinnat tasaiset. Hevosella on yläleuka alaleukaa leveämpi jolloin yläleuan hammasrivi kuluu vähemmän ulkoreunalta ja alaleuan hammasrivi kuluu vähemmän sisäreunalta johtaen siihen että hevoselle muodostuu niin kutsuttuja piikkejä eli hampaiden reunojen terävöitymistä joka voi aiheuttaa limakalvo vauriota ja näin ollen kipua. Hammas lohkeamat ja epäilys mahdollisesta hammasjuuritulehduksesta voidaan havaita suun tutkimuksen yhteydessä, jolloin mikäli katsotaan tarpeelliseksi klinikalla voidaan jatkotutkimuksena tehdä hevoselle hampaiden röntgentutkimus, jossa nähdään hammasjuurien tilanne.
Suosituksena on, että varsojen rokotukset aloitetaan noin puolen vuoden iässä ja jatketaan alla olevien ohjeiden mukaan.
Rokotusohjelma ratsut (SRL säännöt) päivitetty 1.1.2024
Ravihevoset (Suomen Hippos säännöt) päivitetty 1.1.2021
Influenssatetanusrokotusten lisäksi hevosia voidaan rokottaa myös herpestä vastaan. Herpesrokotussuoja on erityisen tärkeä tiineille tammoille luomisten ehkäisyyn ja rokote voidaan antaa tammalle 5,7 ja 9 tiineyskuukausilla. Hengitystieinfektioiden osalta perusrokotukset voidaan antaa ensin 4-6 viikon välein ja sitten tehosterokotukset 6 kk välein.
ELL Minna Viitasaari
Oheisissa artikkeleissa yhteenvetoa hevosten omistajille ja hoitajille hevosten perustarpeista ja niiden hoitoon liittyvistä erityispiirteistä.
Hevosen alentuneeseen suorituskykyyn on useita syitä. Eläinlääkäri lähtee usein omistajan kertomien esitietojen perusteella tekemään tutkimussuunnitelmaa, ensimmäinen tutkimus on yleistutkimus jonka perusteella saadaan jo mahdollisesti syitä epäillä esim. tuki- ja liikuntaelinsairautta, hengitystieongelmaa tai jopa sydän tai verenkierto-ongelmaa. Usein hevosesta teetätetään myös laaja verenkuva, josta saadaan tietoa sekä perusverenkuvasta ja sisäelinkohtaisista arvoista.
Tuki ja liikuntaelinsairaudet ovat yksi merkittävimmistä syistä hevosen huonoon suorituskykyyn. Mikäli yleistutkimus on normaali tutkitaan hevosen tuki ja liikuntaelimistö ensin ontumatutkimuksella.
Mikäli yleistutkimuksessa on hengitystieongelmiin viittaavia muutoksia voidaan hevoselle tehdä hengitystietähystys, keuhkojen ultraäänitutkimus sekä ennen rasitusta ja rasituksen jälkeen otettavat valtimoveren kaasumäärityksiä. Niissä saadaan lisätietoa hevosen keuhkojen kyvystä tehdä kaasujen vaihtoa alveolitasolla. Mikäli hapen osapaine on normaalia alempi valtimoveressä, ei hevonen saa happea riittävästi elimistön soluille, esim. lihas ja verenkiertoelimistölle. Tällöin hevosen suorituskyky voi laskea hapen puutteesta ja siitä seuranneesta laktaatin noususta veressä. Rasituksenalaisella hengitystietähystyksellä voidaan havaita ylempien hengitysteiden ongelmia kuten pehmeän kitalaen luiskahtamisen kurkunkannen päälle tai kurkunkannen juuttuminen väärään asentoon jonka seurauksena hengitystiet tukkeutuu, ja hevonen saa huonommin happea.
Hevosilla sydänsairaudet oireilevat usein epäspesifisillä oireilla kuten alentunut rasituksen sietokyky, yleisesti huono suorituskyky, voimattomuus, apaattisuus syömättömyys tai laihtuminen. Ravureilla viimeisen neljänneksen hidastunut vauhti voi olla oire sydänsairauksesta. Useasti suoritus voi hidastua vain muutamalla sekunnilla. Eteisvärinässä ravurin juoksu voi jopa hidastua 20-30 sekuntia. Jotkut hevoset saattavat pysähtyä tai kaatua. Usein hevoset joilla on sydämen läppäongelmia aloittavat kilpailun hyvin mutta väsyvät helposti ja palautuminen on hidasta.
Hevosilla on todettavissa nk. fysiologisia eli normaaleja sydämen sivuääniä. Mikäli hevosen yleistutkimiksessa todetaan sydämen rytmihäiriöitä tai sydämen epänormaaleja sivuääniä, siirrytään usein suoraan sydämen ultraääni ja EKG tutkimuksiin. Ultraäänitutkimuksella saadaan useimmiten selville sydämen sivuäänen aiheuttaja ja vaurion/muutoksen vakavuus. Sydämen ultraäänitutkimusta varten hevosen karvat ajetaan molemmin puolin kainaloista. Hevosta ei yleensä rauhoiteta toimenpidettä varten. Hevosen sydämen rytmihäiriöitä tutkitaan EKG tutkimuksen avulla. Siinä hevoseen liitetään elektrodit, jotka mittavat sydämen virran johtumista sydänlihaksessa. Sairaudet voivat muuttaa tyypillistä käyrää, jolloin saadaan usein viitettä alueesta sydämessä joka aiheuttaa rytmihäiriön. Rasitus EKG:llä voidaan havaita rytmihäiriöitä jotka esiintyy vain hevosen suorittaessa. Rasitus EKG tehdään treenin yhteydessä, jolloin elektrodit ovat kiinni hevosessa, ja EKG tallennetaan muistikortille, joka treenin jälkeen ladataan tietokoneelle, arvioitavaksi.
Myös rasituksen jälkeisillä verinäytteillä kuten lihasarvojen ja sydämen spesifisen Troponiiniarvon mittauksella voidaan saada tietoa rasituksensietokyvyn alenemisesta. Rasituksen jälkeisillä hengitystietähystyksillä ja limanäytteillä voidaan myös saada esille soluja jotka kertovat kehkojen tilasta enemmän kuin levossa tehdyissä tutkimuksissa on selvinnyt.
Artikkelin kirjoittanut ELL Jenni Rauman ja ELL Johanna Koponen, Eläinklinikka Anivet, Turku
Lähteet;
KW Hinchliff, AJ Kaneps, RJ Geor. Equine sports medicine and surgery. Basic and clinical sciences of the equine athlete. 2004.
Michael Hewetsonin luentosarja Eläinlääkäripäivillä 2011
Klinikalla on kattava laboratoriovälineistö, jonka avulla voidaan kohdentaa ongelmat ja aloittaa tarvittavat hoidot.
Perusverenkuvan avulla saadaan muun muassa tietoa hevosen punasolu- ja valkosoluarvoista ja sitä kautta tulehdusarvoista sekä myös esim. verihiutalemäärästä. Fibrinogeeniarvon lisäksi pystymme nykyisin myös määrittämään nk. SAA (Seerumin Amyloidi-A) arvon joka nousee parissa tunnissa tulehdustiloissa.
Lihasarvot, muut sisäelinarvot kuten munuais- ja maksa-arvot sekä elektrolyyttiarvot voidaan määrittää klinikalla nopeasti.
Varsojen vasta-ainetestaukset voidaan tehdä pikatestin avulla, jolloin nähdään onko varsalla riittävästi vasta-aineita.
Virtsatietulehdukset hevosella ovat verrattuna pieneläimiin harvinaisempaa. Munuaisten toimintaa pystytään kumminkin jonkin verran arvioimaan virtsatutkimuksilla verinäytteiden lisäksi.
Lisääntyneen antibioottiresistenssin vuoksi bakteeritulehduksista, kuten hengitystietulehduksista sekä haavatulehduksista, tehdään bakteeriviljelyt ja antibioottiresistenssimääritykset. Testien avulla eläinlääkäri voi määrittää antibiootin, joka parhaiten tehoaa kyseessä olevaan bakteeriin. Näin ehkäistään myös antibioottiresistenttien bakteerien syntymistä.
Tällä pystytään arvioimaan keuhkojen toimintaa; erityisesti hapenottokykyä, mittaamalla valtimoveren hapen osapainetta. Lisäksi pystymme myös määrittämään veren laktaatin.
Ulostenäytetutkimukset tehdään McMaster menetelmällä jossa ulostenäytteestä lasketaan madonmunien lukumäärä, fecal egg count (FEC). Menetelmällä saadaan selville hevoskohtainen EPG-arvo (eggs per gram), joka kuvaa pienien sukkulamatojen munien määrää grammassa ulostetta. EPG arvon ylittäessä 200, suositellaan hevosen madottamista. Myös esim suolinkaistartunnat ja isojen sukkulamatojen tartunnat havaitaan yleensä ulostenäytetutimusten avulla. Jotta tallin yksittäisten hevosten loistilanteesta saataisiin oikea kuva, tulisi tutkimuksia tehdä alkuvaiheessa puolen vuoden välein kolmesti, sillä yksi ulostenäytetutkimus ei anna vielä kokonaiskuvaa tilanteesta.
Lataa tästä valmis Ulostetutkimus-lomake (PDF), johon voit täyttää tiedot valmiiksi.
Pääntaudin aiheuttaja on streptokokkibakteeri (Streptococcus equi). Tartunta leviää hevosten välisessä kontaktissa tai varusteiden, karsinarakenteiden tai hoitajan välityksellä. Pääntauti ei ole niin helposti tarttuvaa kuin virustaudit, ja useimmiten vain osa tallin hevosista sairastuu.
Pääntauti saattaa esiintyä hyvin vaihtelevin oirein. Tyypilliset pääntauti-oireet ovat kuume, yskä, märkäinen sierainvuoto sekä pään ja kurkun imusolmukkeiden turpoaminen ja niiden paiseet. Oireet saattavat olla myös hyvin lieviä. Jälkitaudit ovat pääntaudin yhteydessä varsin yleisiä, ja ne saattavat olla hyvinkin vakavia, jopa kuolemaan johtavia.
Jos tallissa on todettu pääntautia, olisi hevoset pidettävä eristettynä 20 päivää sen jälkeen kun viimeisenkin hevosen oireet ovat loppuneet. Jos sairastuneet hevoset on heti eristetty tallin muista hevosista, riittää oireettomien hevosten eristysajaksi 10 päivää.
Pääntautibakteeri säilyy erittäin hyvin ympäristössä jopa 12 kuukauden ajan, joten huolellinen pesu ja desinfiointi pääntautitapauksen jälkeen on hyvin tärkeää.
Tallin perusteellinen pesu ja desinfiointi on tärkeää aina kun tallissasi on ollut tarttuvaa tautia. Erityisen tärkeää desinfiointi on pääntaudin jälkeen, koska pääntautibakteeri saattaa elää ympäristössä tartunta-kykyisenä jopa vuoden ajan. Myös luomistapauksen jälkeen desinfiointi on aina muistettava.
Ennen desinfiointia talli on pestävä perusteellisesti. Kaikki kuivikkeet poistetaan, ja talli pestään. Perinteinen pesu harjalla on hyvä vaihto-ehto. Korkeapainepesurin aiheuttamat roiskeet saattavat levittää taudinaiheuttajaa tehokkaasti talliympäristössä. Matalapainepesuri on tästä syystä parempi vaihtoehto. Pesu on tärkeää koska desinfiointi-aineet eivät tehoa likaisissa paikoissa.
Noudata desinfiointiaineen pakkauksessa olevia ohjeita. Anna pintojen kuivaa ennen desinfektiota. Sopiva aine tallin desinfiointiin on esim. Virkon S. Muista myös varusteiden pesu ja desinfektio.
Lähde www.ratsastus.fi, SRL
Monien tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoitotulokset paranevat lihaskuntoutuksen, ollessa osana eläinlääkinnällistä hoitoa. Samoin kengityksen olleessa optimaalisena tukena tietyissä sairauksissa kuten hankosidevamman, syvän koukistajajänteen vaurion kuntoutuksessa saadaan useimmiten parempi lopputulos.
Hevosklinikan oma vesiallas valmistui helmikuussa 2021 jonka avulla voimme nyt tehostaa kuntoutettavien potilaiden paluuta työhön. Kuntoutuksella pyritään alentamaan uudelleen vammautumisen riskiä sillä että hevosen lihaskunto, asentotuntotietous ja liikeradat olisivat paremmalla tasolla siinä kohtaa kun lajinomainen treeni aloitetaan uudelleen.
Hevosten vesikävelymatto sopii erinomaisesti toipilashevosten kuntoukseen mm. tuki- ja liikuntaelintenvammojen ja leikkausten jälkeen, sekä urheiluhevosten treenin monipuolistamiseen ja muun liikunnan tueksi. Vesikävelyssä etuna on veden vastus ja kannattelevuus, joilla saadaan ohjattua ja tuettua hevosen liikkumista oikealla tavalla ja mm. kevennettyä hevosen painoa ja sitä kautta jalkoihin kohdistuvaa rasitusta. Veden korkeutta ja kävelymaton nopeutta säätelemällä saadaan jokaiselle hevoselle sopiva kuntoutus- tai treeniohjelma ja voidaan vaikutta mm. selän ja nivelten liikkuvuuteen.
Vesikävelymaton etuina ovat mm. lyhentynyt toipilasaika, suorituskyvyn kasvu, lihaksiston kehittyminen, sydän- ja verenkiertoelimistön toiminnan tehostuminen, liikkuvuuden tehostuminen, kivun poisto, joustavuuden lisääntyminen, oikean liikkumisen tukeminen ja nivelten ja jänteiden rasituksen väheneminen. Vesikävely tarjoaa mahdollisuuden kontrolloituun tehokkaaseen liikuntaan, jossa minimoidaan treenissä syntyvät vammat.
Syvässä vedessä kävely on rankkaa treeniä, johon hevonen totutetaan hallitusti asteittain. Ennen vesiallaskuntoutuksen aloittamista on suositeltavaa tehdä alkuarviointi hevosen tilasta, asettaa tavoitteet kuntoutukselle ja käydä läpi myös kotitallilla tehtävät harjoitteet, jos hevonen ei jää klinikalle asumaan kuntoutuksen ajaksi. Tyypillinen kuntoutusaika on 5 viikkoa ja jokaiseen vesikävelyyn sisältyy lämmittelevä ja palautteleva jakso itse treenikävelyn lisäksi. Kuntoutettavia hevosia arvioidaan lisäksi viikoittain, jotta nähdään miten kuntoutus edistyy.
Hevosklinikalla on käytössä nk. 4 tason terapialaserlaite joka avulla voidaan tuottaa valoenergiaa vaurioituneseen kudokseen. Tällä hetkellä hevosilla tehdään paljon tutkimustyötä terapialaserin hyvistä vaikutuksista jännevamman hoidoissa. Terapialaserhoidolla parannetaan solutasolla aineenvaihduntaa ja hapen kulkeutumista kudoksiin. Laservalo johtaa myös paikallisesti verisuonten laajentumiseen ja imutiehyeiden aktivoitumiseen, jolloin vaurioalueiden hoitoon saadaan apua.
Uusimissa tutkimuksissa terapialaserilla (4 tason laser) on todettu jännevammojen parantuvan paremmin kuin ilman hoitoa nk. konservatiivisesti hoidettuna. Laser-terapian on todettu myös edistävän huonosti paranevien haavojen hoitoa.
Lue tutkimusartikkeli laserterapian käytöstä jännevammojen hoidossa (pdf)
Shock wave koostuu korkeataajuisista ja korkeaenergisistä ääniaalloista jotka osuessaan kohdekudokseen vapauttavat energian kohdekudokseen. Energian vapautuessa aiheuttaa se paikallisen “uudisvaurion”, jolloin erityisesti kroonisia vammoja, jossa paraneminen on jäänyt kesken saadaan uudelleen aktivoitua.
Akutisoitumisen myötä alueen verisuonitus lisääntyy ja paranemisen edellytykset ovat paremmat. SW:terapialla on havaittu myös paikallista kivunlievitysvaikutusta, estäessään kipusignaalien välittymisen. Luiden kiinnityskohdissa sijaitsevien ligamenttivammojen ja jännevammojen ovat todettu vastaavan hyvin Shock Wave hoitoihin. Shockwave terapiaa suositellaan annettavaksi hoitosarjoina.
Sairaskengityksellä pyritään takamaan tuki ja liikuntaelinvaurioille optimaalinen tuki kuntoutusvaiheessa. Kengityspäätökset tehdään yhdessä hoitavan eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa.
Kuntoutusohjeistuksessa voidaan myös antaa kengityssuosituksia, joiden perusteella oma kengittäjä voi myös tehdä korjauskengityksen.
Varsojen jalkojen virheasennot, joihin pystytään useimmiten lievissä ja jopa hieman vakavemmissakin tapauksissa samaan apua, on yksi tärkemmistä kengittäjän ja eläinlääkärin yhteistyökuvioista.
Klinikallamme on yhteistyösopimus kengittäjä Mika Nurmen kanssa, ja hän vastaanottaa kengitettäviä hevosia klinikalla tiistaisin ja perjantaisin ajanvarauksella.
Klinikalla on myös sairaskengitykseen käytettäviä kenkiä varastossa, jolloin niiden saatavuus mahdollista seuravaa sairaskegitystä varten kotona helpottuu.
Lue lisää Kengitys
Eläinfysioterapiassa arvioidaan eläimen toimintakykyä ja liikkumista sekä niiden ylläpitämisen tai lisäämisen mahdollisuuksia. Arviointi tapahtuu omistajan haastattelun, eläimen havainnoinnin, erilaisten tutkimus- ja mittausmenetelmien avulla. Tutkimisen ja haastattelun perusteella laaditaan fysioterapeuttiset tavoitteet ja valitaan terapiamenetelmät. Prosessiin liittyy kiinteästi sekä fysioterapeuttisen tutkimisen ja tavoitteiden että fysioterapian menetelmien vaikuttavuuden arviointi.
Yleisimmät eläinfysioterapian asiakkaat ovat epäpuhtaasti liikkuvat hevoset, hevoset joiden suorituskyky on alentunut, tuki- ja liikuntaelimistön vaurioista ja kivuista kärsivät eläimet sekä hevoset, jotka leikkausten jälkeen tarvitsevat kuntoutusta. Sairaan eläimen fysioterapiasta päättää aina eläinlääkäri.
Eläinfysioterapiassa käsitellään hevosta erilaisilla manuaalisilla tekniikoilla, käytettään fysikaalisia hoitolaitteita sekä ohjataan terapeuttisia harjoitteita. Tunnetuimpia fysioterapian menetelmiä ovat venyttelyt, pehmytkudoskäsittelyt ja nivelmobilisaatiot sekä mekaaniset menetelmät eli fysikaaliset hoidot.
Fysioterapian tärkein menetelmä on terapeuttinen harjoittelu. Terapeuttisten harjoitteiden tavoitteena on kohentaa hevosen fyysisiä ominaisuuksia, kuten esimerkiksi koordinaatiota, asentotuntoa, lihasvoimaa ja kestävyyttä. Hyvän terapiatuloksen aikaansaamiseksi fysioterapeutti toimii kiinteässä yhteistyössä eläimen omistajan, hoitajan, eläinlääkärin tai valmentajan kanssa.Klinikalla on yhteistyösopimus eläinfysioterapeutti Laura Iiren kanssa, hän vastaanottaa klinikalla potilaita tiistaisin.
