Biomikroskoopin avulla tutkitaan silmän pinta, etukammio ja linssi.
Silmänpainemittarilla mitataan silmänpaine.
Silmän pintaan laitettavan puudutuksen avulla voidaan mitata silmän paine ilman että hevonen reagoi sarveiskalvon kosketukseen.
Silmän pintaan laitettavan värjäysaineen avulla nähdään mahdolliset vauriot ja haavat.
Kuvasarjassa esiintyvän hevosen silmän pintaan on toisen hevosen potkusta tullut vakava sarveiskalvovamma ja sen jälkiseurauksena iso paksu arpi.
Lue lisää: Hevosen näkökyky
Lue lisää: Silmäsairaudet, oireilu ja ensiapu
Artikkelin kirjoittanut: ELL Eva Einola-Koponen Koponen, Eläinklinikka Anivet, Turku
Hevosen sydämen rytmihäiriöitä tutkitaan EKG-tutkimuksen avulla. Siinä hevoseen liitetään elektrodit, jotka mittaavat sydämen virran johtumista sydänlihaksessa. Sairaudet voivat muuttaa tyypillistä käyrää, jolloin saadaan usein viitettä siitä alueesta sydämessä, joka aiheuttaa rytmihäiriön.
Hevosen EKG-tutkimuksessa elektrodit, jotka mittaavat sydämen sähköimpulssien johtumista, sijoitetaan molemmin puolin hevosen rintakehää.
Lepo-EKG-tutkimus tehdään rauhallisessa paikassa, jossa hevonen on rauhallinen.
EKG-laite asennettu valmiiksi.
EKG-mittaus käynnissä.
EKG-käyrä tallentuu suoraan tietokoneelle Bluetooth-yhteydellä.
Rasitus-EKG:llä voidaan havaita rytmihäiriöitä, jotka esiintyvät vain hevosen suorittaessa.
Rasitus-EKG tehdään treenin yhteydessä, jolloin elektrodit ovat kiinni hevosessa; EKG tallennetaan muistikortille, joka treenin jälkeen ladataan tietokoneelle, ja voidaan arvioida.
Rasitus-EKG:ssä hevosessa on elektrodit kiinnitettynä työskentelyn ajan, jolloin laite tallentaa EKG:n muistikortille.
EKG-tutkimuksessa hevosen liikunta aloitetaan alkulämmittelyllä käynnissä ja ravissa, jolloin syke on vielä matala. Tämän jälkeen hevosen rasitusta lisätään asteittain, jolloin syke nousee.
Elektrodit kiinnitetty hiittiajoa varten.
Alkulämmittely.
Alkulämmittelyn jälkeen hevosen rasitusta lisätään asteittain kovempaan vauhtiin – ja lopulta huippuvauhtiin.
Terveille yksiöille voi rasituksessa sydämen sykkeen ja toistuvilla verestä mitattavien laktaattitasojen avulla saada selville hevosen aerobisen ja anaerobisen työskentelyalueen.
Laktaattitasoa seurataan eri nopeuksissa ratsun laukatessa ja ravurin ravatessa.
Tällöin saadaan selville nopeus ja syketaso, jossa hevosen laktaattitaso on 4 mmol/L. Tätä tasoa kutsutaan hevosen kunnon tasoksi.
Kun hevosta treenataan tällä tasolla tai hieman sen alapuolella nousee hevosen laktaattikynnys, jolloin hevosen kunto nousee. Kunnon nousun seurauksena laktaattitaso alkaa nousemaan vasta kovemmassa vauhdissa, eli hevonen menee anaerobipuolelle myöhäisemmässä vaiheessa, jolloin sen suorituskyky paranee.
Päämääränä hyvinvoiva atleetti.
Artikkelin kirjoittanut: ELL Jenni Rauman ja ELL Johanna Koponen, Eläinklinikka Anivet, Turku
Haavojen ensiapu, mitä pitää muistaa ja ohjeistus siteen laittamisesta jalkaan.
Varmista aina että hevosellasi tetanusrokotus voimassa jos hevoselle tulee haava tai jos se astuu naulaan!
Haavojen seurauksena hevosille tulee ajoittain imusuonen tulehduksia nk. imppareita. Tällöin jalka, jossa on ollut haava tai naarmu turpoaa ja on lämmin.
Imusuonentulehdukseen ei tarvitse automaattisesti antibioottikuuria; kylmähoito ja laimean teen värinen betadinehaude tai animalintex side useasti riittää rauhoittamaan tulehdusreaktion. Mikäli kotikonsteista huolimatta jalka on edelleen kuuma ja turvonnut suositellaan että eläinlääkärisi tarkistaa tilanteen.
Kun teet sidettä hevosen jalkaan on tärkeä muistaa laittaa alle paksu kerros pumpulia (useita kerroksia), tai paksu villapintelin alunen. Näin estetään painevaurioita jalassa. On paras aina tehdä side alas ruunun rajaan asti, niin ettei alaosaan jalkaa synny painealuetta. Haavan ollessa ylempänä raajassa (kintereen, etupolven yläpuolella) on usein mahdoton suojata haavaa muuta kuin haavasuihkeella. On olemassa myös ihoon kiinnittyviä siteitä mm. ”fixomull” tai ”animal polster” joilla voi yrittää suojata ihoaluetta.
Yhteenvedon kirjoittanut: ELL Johanna Koponen, Hevosklinikka Anivet, Turku
1,5-3 vuotiailla hevosilla noin 20-50 prosentilla puhkea nk. sudenhammas yläleuan poskihampaiden eteen. Tämä yleensä poistetaan koska se voi aiheuttaa kuolaimen painaessa tähän kohtaan kipua, joka vuorostaan voi vaikeuttaa ratsastettavuutta tai ajettavuutta.
Hammashuolto suositellaan tehtäväksi säännöllisesti vuoden välein aikuisilla hevosilla. Tarvittaessa hampaiden hoito tehdään useammin; eläinlääkäri arvioi tilanteen.
Raspauksen lisäksi eläinlääkäri tekee hevoselle toimenpiteen yhteydessä hevosen perusteellisen yleistutkimuksen eli terveystarkastuksen, suun tutkimuksen ja purennan tarkistuksen.
Hevosen hampaiden purupinta kuluu tasaisesti kun hevonen syö, jos purupinnat tasaiset. Hevosella on yläleuka alaleukaa leveämpi jolloin yläleuan hammasrivi kuluu vähemmän ulkoreunalta ja alaleuan hammasrivi kuluu vähemmän sisäreunalta johtaen siihen että hevoselle muodostuu niin kutsuttuja piikkejä eli hampaiden reunojen terävöitymistä joka voi aiheuttaa limakalvo vauriota ja näin ollen kipua. Hammas lohkeamat ja epäilys mahdollisesta hammasjuuritulehduksesta voidaan havaita suun tutkimuksen yhteydessä, jolloin mikäli katsotaan tarpeelliseksi klinikalla voidaan jatkotutkimuksena tehdä hevoselle hampaiden röntgentutkimus, jossa nähdään hammasjuurien tilanne.
Suosituksena on, että varsojen rokotukset aloitetaan noin puolen vuoden iässä ja jatketaan alla olevien ohjeiden mukaan.
Rokotusohjelma ratsut (SRL säännöt) päivitetty 1.1.2024
Ravihevoset (Suomen Hippos säännöt) päivitetty 1.1.2021
Influenssatetanusrokotusten lisäksi hevosia voidaan rokottaa myös herpestä vastaan. Herpesrokotussuoja on erityisen tärkeä tiineille tammoille luomisten ehkäisyyn ja rokote voidaan antaa tammalle 5,7 ja 9 tiineyskuukausilla. Hengitystieinfektioiden osalta perusrokotukset voidaan antaa ensin 4-6 viikon välein ja sitten tehosterokotukset 6 kk välein.
ELL Minna Viitasaari
Oheisissa artikkeleissa yhteenvetoa hevosten omistajille ja hoitajille hevosten perustarpeista ja niiden hoitoon liittyvistä erityispiirteistä.
Hevosen alentuneeseen suorituskykyyn on useita syitä. Eläinlääkäri lähtee usein omistajan kertomien esitietojen perusteella tekemään tutkimussuunnitelmaa, ensimmäinen tutkimus on yleistutkimus jonka perusteella saadaan jo mahdollisesti syitä epäillä esim. tuki- ja liikuntaelinsairautta, hengitystieongelmaa tai jopa sydän tai verenkierto-ongelmaa. Usein hevosesta teetätetään myös laaja verenkuva, josta saadaan tietoa sekä perusverenkuvasta ja sisäelinkohtaisista arvoista.
Tuki ja liikuntaelinsairaudet ovat yksi merkittävimmistä syistä hevosen huonoon suorituskykyyn. Mikäli yleistutkimus on normaali tutkitaan hevosen tuki ja liikuntaelimistö ensin ontumatutkimuksella.
Mikäli yleistutkimuksessa on hengitystieongelmiin viittaavia muutoksia voidaan hevoselle tehdä hengitystietähystys, keuhkojen ultraäänitutkimus sekä ennen rasitusta ja rasituksen jälkeen otettavat valtimoveren kaasumäärityksiä. Niissä saadaan lisätietoa hevosen keuhkojen kyvystä tehdä kaasujen vaihtoa alveolitasolla. Mikäli hapen osapaine on normaalia alempi valtimoveressä, ei hevonen saa happea riittävästi elimistön soluille, esim. lihas ja verenkiertoelimistölle. Tällöin hevosen suorituskyky voi laskea hapen puutteesta ja siitä seuranneesta laktaatin noususta veressä. Rasituksenalaisella hengitystietähystyksellä voidaan havaita ylempien hengitysteiden ongelmia kuten pehmeän kitalaen luiskahtamisen kurkunkannen päälle tai kurkunkannen juuttuminen väärään asentoon jonka seurauksena hengitystiet tukkeutuu, ja hevonen saa huonommin happea.
Hevosilla sydänsairaudet oireilevat usein epäspesifisillä oireilla kuten alentunut rasituksen sietokyky, yleisesti huono suorituskyky, voimattomuus, apaattisuus syömättömyys tai laihtuminen. Ravureilla viimeisen neljänneksen hidastunut vauhti voi olla oire sydänsairauksesta. Useasti suoritus voi hidastua vain muutamalla sekunnilla. Eteisvärinässä ravurin juoksu voi jopa hidastua 20-30 sekuntia. Jotkut hevoset saattavat pysähtyä tai kaatua. Usein hevoset joilla on sydämen läppäongelmia aloittavat kilpailun hyvin mutta väsyvät helposti ja palautuminen on hidasta.
Hevosilla on todettavissa nk. fysiologisia eli normaaleja sydämen sivuääniä. Mikäli hevosen yleistutkimiksessa todetaan sydämen rytmihäiriöitä tai sydämen epänormaaleja sivuääniä, siirrytään usein suoraan sydämen ultraääni ja EKG tutkimuksiin. Ultraäänitutkimuksella saadaan useimmiten selville sydämen sivuäänen aiheuttaja ja vaurion/muutoksen vakavuus. Sydämen ultraäänitutkimusta varten hevosen karvat ajetaan molemmin puolin kainaloista. Hevosta ei yleensä rauhoiteta toimenpidettä varten. Hevosen sydämen rytmihäiriöitä tutkitaan EKG tutkimuksen avulla. Siinä hevoseen liitetään elektrodit, jotka mittavat sydämen virran johtumista sydänlihaksessa. Sairaudet voivat muuttaa tyypillistä käyrää, jolloin saadaan usein viitettä alueesta sydämessä joka aiheuttaa rytmihäiriön. Rasitus EKG:llä voidaan havaita rytmihäiriöitä jotka esiintyy vain hevosen suorittaessa. Rasitus EKG tehdään treenin yhteydessä, jolloin elektrodit ovat kiinni hevosessa, ja EKG tallennetaan muistikortille, joka treenin jälkeen ladataan tietokoneelle, arvioitavaksi.
Myös rasituksen jälkeisillä verinäytteillä kuten lihasarvojen ja sydämen spesifisen Troponiiniarvon mittauksella voidaan saada tietoa rasituksensietokyvyn alenemisesta. Rasituksen jälkeisillä hengitystietähystyksillä ja limanäytteillä voidaan myös saada esille soluja jotka kertovat kehkojen tilasta enemmän kuin levossa tehdyissä tutkimuksissa on selvinnyt.
Artikkelin kirjoittanut ELL Jenni Rauman ja ELL Johanna Koponen, Eläinklinikka Anivet, Turku
Lähteet;
KW Hinchliff, AJ Kaneps, RJ Geor. Equine sports medicine and surgery. Basic and clinical sciences of the equine athlete. 2004.
Michael Hewetsonin luentosarja Eläinlääkäripäivillä 2011
Klinikalla on kattava laboratoriovälineistö, jonka avulla voidaan kohdentaa ongelmat ja aloittaa tarvittavat hoidot.
Perusverenkuvan avulla saadaan muun muassa tietoa hevosen punasolu- ja valkosoluarvoista ja sitä kautta tulehdusarvoista sekä myös esim. verihiutalemäärästä. Fibrinogeeniarvon lisäksi pystymme nykyisin myös määrittämään nk. SAA (Seerumin Amyloidi-A) arvon joka nousee parissa tunnissa tulehdustiloissa.
Lihasarvot, muut sisäelinarvot kuten munuais- ja maksa-arvot sekä elektrolyyttiarvot voidaan määrittää klinikalla nopeasti.
Varsojen vasta-ainetestaukset voidaan tehdä pikatestin avulla, jolloin nähdään onko varsalla riittävästi vasta-aineita.
Virtsatietulehdukset hevosella ovat verrattuna pieneläimiin harvinaisempaa. Munuaisten toimintaa pystytään kumminkin jonkin verran arvioimaan virtsatutkimuksilla verinäytteiden lisäksi.
Lisääntyneen antibioottiresistenssin vuoksi bakteeritulehduksista, kuten hengitystietulehduksista sekä haavatulehduksista, tehdään bakteeriviljelyt ja antibioottiresistenssimääritykset. Testien avulla eläinlääkäri voi määrittää antibiootin, joka parhaiten tehoaa kyseessä olevaan bakteeriin. Näin ehkäistään myös antibioottiresistenttien bakteerien syntymistä.
Tällä pystytään arvioimaan keuhkojen toimintaa; erityisesti hapenottokykyä, mittaamalla valtimoveren hapen osapainetta. Lisäksi pystymme myös määrittämään veren laktaatin.
Ulostenäytetutkimukset tehdään McMaster menetelmällä jossa ulostenäytteestä lasketaan madonmunien lukumäärä, fecal egg count (FEC). Menetelmällä saadaan selville hevoskohtainen EPG-arvo (eggs per gram), joka kuvaa pienien sukkulamatojen munien määrää grammassa ulostetta. EPG arvon ylittäessä 200, suositellaan hevosen madottamista. Myös esim suolinkaistartunnat ja isojen sukkulamatojen tartunnat havaitaan yleensä ulostenäytetutimusten avulla. Jotta tallin yksittäisten hevosten loistilanteesta saataisiin oikea kuva, tulisi tutkimuksia tehdä alkuvaiheessa puolen vuoden välein kolmesti, sillä yksi ulostenäytetutkimus ei anna vielä kokonaiskuvaa tilanteesta.
Lataa tästä valmis Ulostetutkimus-lomake (PDF), johon voit täyttää tiedot valmiiksi.